Nyt sitten iski se käsityökrapula kun sain toisen pehmokaniinin valmiiksi. Kun on kunnon draivi päällä niin jatkuvasti pitäisi olla joku projekti päällä. Taidan leikata pehmolampaan kaavat ainakin valmiiksi ja sitten voisi olla vuorossa muutamat kestovaipat, niitä pian jo tarvitaan. Itse asiassa L-vaipoissa on niin paljon säätövaraa, että ne ovat käytössä jo nyt. Tuolla olisi kankaat ainakin kuuteen taskuvaippaan ja valmiiksi leikattuna on myös yksi sisävaippa, senkun ompelee pois.
Voisin myös aloittaa jonkin neuleen. Neule on siitä hyvä projektina että sitä voi tehdä kaikki luppoaika, vaikka telkkaria katsellessa. Minulla taitaa olla sukuvika, ettei osaa edes paikallaan istuessaan olla tekemättä mitään, äitini on samanlainen, edesmennyt mummoni myös. Ajattelin tuossa sitä mieheni tätiä, jonka kädentyöt jäivät tänne maan päälle muistuttamaan hänestä. Varmaan tädin läheiset ihmiset niitä nähdessään muistelevat tätiä myös. Ehkä käsitöiden tekeminen onkin jollain tapaa sitä, että haluaa oman kädenjälkensä tähän maailmaan, ei jää unohduksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti