Ompeluksia veneeseen

Koska veneessä on hieman ongelmallista säilyttää mitään vaatteita tai muutakaan tavaraa, niin ajattelin tehdä kaikille perheenjäsenille tämmöiset merimieshenkiset vaatepussukat. Pussin koko on n. 50 x 60 cm. Sinne pitäisi mahtua parin päivän vaatteet pyyhkeineen. Kirjailen pussukoihin vielä jokaisen tunnisteen, esim. jätkä, ukko, akka/muija, punapää, pirpana. Sitten tietää ainakin missä jokaisen vaatteet ovat, ei tarvitse kaivaa jostain isosta kassista ja levittää rättejä ympäri venettä. Pussukat voi veneessä ripustaa roikkumaan koukkuihin,pois tieltä. Tein niihin myös vetoketjulliset taskut jokaisen omille tavaroille.

Tässäpä hieman helpotusta veneen säilytysongelmiin. Tähän lokerikkoon voi laittaa kaikkea pientä ja tarpeellista käden ulottuville, pysyvät myös aallokossa omalla paikallaan. Kolmelle kännykällekin löytyy oma paikka! Käytin aika paljon samoja kankaita, joita tuli myös veneen tilkkutyynyihin. Kyllä tämä on paljon parempi kuin se vanha ruma kangas, joka oli huopanauloilla kiinni. Nyt sentään käytettiin koristenauloja. Samalla kokeilin myös koristetikkausta vapaalla ompeleella, kun kuitenkin suurin osa tikkauksista jäi piiloon. Lokerikosta tuli kuitenkin tikkauksen ansiosta napakka, joten pysyy kuosissaan hyvin, vaikka laittaisi jotain painavempaakin tavaraa.

Kukitusta taas

Taas on tullut paljon uusia juttuja puutarhaan. Mukava kierrellä kameran kanssa illansuussa kun muksut on jo nukkumassa, löytää paremmin uusia kuvakulmia. Tässä aluksi yksi pihan uutuuksista, marmorilehtinen pensaskrassi. Ihastuin tässä kasvissa lähinnä noihin jänniin lehtiin, vaikka ei kukkakaan varjoon jää, on väriltään hehkuvanpunainen. Kiva kun näistä tuiki tavallisista kukista on jalostettu hieman erilaisempia versioita.
Pioni purskautti punaiset kukkansa fuksianväristen seuraksi. Vielä on tulossa lisääkin kukkia pioniin myöhemmin, en vaan yhtään muista minkä värisiä ne olivat. Olen joskus istuttanut myös valkoisen kiinanpionin, mutta siitä ei ole kukkia näkynyt. Liekö enää hengissäkään.
Tämä harmaahärkki on myös jännittävä. Sen lisäksi, että se antaa harmaudellaan hieman vaihtelua ja kontrastia vihreyteen, sen valkoiset kukat suorastaan loistavat illansuussa.
Pakopenkki. Tähän pelastin kaikki vanhat kasvit kivikkoryhmän jatkon tieltä ja kulvin hieman yksivuotisia siemeniäkin. Kaivonrenkaassa on keskellä tuoksuhernettä ja reunoilla köynnöskrassia, joka on renkaan vakituinen asukas joka kesä. Taustalla kurkottelee vanha malva. Se työntää kohta kukkavarret korkeuksiin ja saa sitten pituutta vielä ainakin metrin verran. Penkissä on siirtolaisina punahattu, unikko, päiväliljoja, japaninakileija, jaloangervo, tiikerililja, syysleimuja ja kultapallo. Ostettuja kasveja ovat palava rakkaus ja joku jonka nimeä en muista, tekee oranssit kukat. Siemenistä on kasvanut alut ainakin kesämalvikkiin ja kalifornianunikkoon, molemmat yksivuotisia. Eiköhän niistä sieminiä saa ensi vuodeksikin, jos vaan kukkaan asti ehtivät. Laitoin mullan pintaan loput aikaisemman vuoden kurpitsapenkkikompostista, heti tuli paljon siistimpi ilme. Lisäksi reunustin penkin ylijäämäkivillä.
Kasvimaakin kukoistaa, ainakin suurimmaksi osaksi. Saan tänä vuonna siis muutakin kuin orvokkia. Tillit kasvavat ihan mukavasti, joten siitä saa sitten talveksi pakkaseen. Paksoi oli tämän kesän kokeilu ja olen todella positiivisesti yllättynyt! Pinaattikiinankaalia ja jääsalaattia sekä retiisiä on käytetty jo pariin salaattiinkin. Paksoita voi käyttää siis kiinankaalin tapaan. Luulen että siitä tulee salaattipenkin vakituinen kesäasukas. Epäonnistumisilta ei vältytty tänäkään vuonna, sillä kiinansipuli ei itänyt lainkaan.
Salaattitarpeet omasta maasta!
Yllätin Suhosenkin itse teossa. Ressukka jähmettyi paikoilleen kun tajusi ettei pääse minnekään. Kuvan nappaamisen jälkeen peräännyin ja piikkiotus pääsi terassin alle pakoon. Näitä saisi olla enemmänkin syömässä etanoita pihalta, niitä nimittäin riittää.

Puutarha juhannuspuvussa

Vajaan parin viikon päästä olisi jo juhannus. Puutarha alkaa pikkuhiljaa pukeutua juhannuspukuunsa. Kevätkukat ovat jo kukkansa kuihduttaneet ja nyt on varsinaisten kesäkukkien vuoro. Tässä ensimmäisessä kuvassa on akileija. Sitä on löytynyt alkujaan tästä vanhasta pihasta, osan olen saanut äitini puutarhasta. Ei sitä turhaan sanota Suomen orkideaksi, kaunis se on! Myös tumman lilaa versioita löytyy penkistä. Olisin halunnut myös purppuranvärisen, mutta sen siirto muualta ei jostain syystä onnistunut, täytyy yrittää joku vuosi uudelleen.
Alppiasteri kukkii sähkönsinisenä. Kukka sinänsä on vaatimaton, mutta häkellyttää juuri tuolla syvällä sinisellään, joka iltahämärässä suorastaan hohtaa.
Pioni pistää parastaan! Yksinkertaiset kukat ovat jo kukkineet, nyt on näiden upeiden monikerroksisten kukkien vuoro. Lisää on tulossa. Jotenkin kiva kun näitä pioneja on monta lajia samassa "pensaassa", niin saa ihailla näitä upeuksia pidempään. Takana kurkistaa vielä kevätvuohenjuuri, sekin kukkii aika pitkään.
Humala kurkottaa korkeuksiin. Taitaa tämä kasvi yltää tänä vuonna jo katon korkeudelle. Tuntuu, että joka vuosi se kasvaa aina vain pidemmäksi. Uskomaton kasvi, vaikka se joka vuosi vedetään maan tasalle syksyllä, sieltä se sitten taas ponnistaa taivaisiin kesällä.
Tuoksukurjenpolvi. Tämä on jo ollut esikoispenkissä monta vuotta, mutta on nyt vasta innostunut kukkimaan ja leviämään. Ostin tähän penkkiin kaveriksi myös verikurjenpolven. Kurjenpolvihan on myös vuoden kukka!
Aika vehreää, vai mitä? Oikealla neljä mustaherukkaa ja neljä punaherukkaa, vasemmalla esikoispenkin reunaa.
Varjopenkkikin on innostunut vihertämään ja kukkimaan. Pikkusydän on kukkinut jo pitkään ja kukkii koko kesän. PIkkutalviossakin on vielä liloja kukkia, sekä valkoinen särkynyt sydän taustalla. Saa nähdä kukkiiko päivälilja tänä kesänä ollenkaan, kukkavanoja ei ole näkynyt vielä. Kohta jättipoimulehti purskauttaa ihanat kellertävänvihreät kukinnot, minä pidän niistä kovasti. Taustalla kotkansiipisaniainen ja viiruhelpi.

Valmista veneeseen!

Urakka on vihdoinkin loppusuoralla, eikä yhtään liian aikaisin, sillä venekin lasketaan tällä viikolla vesille! Ostin veneen keskiosan patjoihin napakkaa markiisia ja patjojen toiselle puolelle keinonahkaa. Tyynyt voi kääntää nahkapuoli ylöspäin aina siltä puolelta josta kuljetaan sisään veneeseen, tyynyt on näin helpompi pitää puhtaana.

Toisen koristetyynyn aukko pitää vielä ommella käsin kiinni ja verhojen lenksut ommella, sitten ei ole enää mitään. Tuskin maltan odottaa, että pääsen laittamaan tuotokset paikoilleen!! Siinä saa vanha vene täysin uuden ilmeen. Kyllä tähän projektiin on aikaa ja rahaa mennyt ihan kiitettävästi, toivottavasti Ukko osaa edes vähän arvostaa tätä panosta, jonka olen veneeseen uhrannut. Itse asiassa olen lähes yksin hoitanut muidenkin varusteiden hankinnan (osti se sentään työkalusarjan..).

Menneen ajan lumoa.

Eksyin taas eräs päivä kangaskauppaan. Itse asiassa olin ostamassa keinonahkaa veneen patjoihin. Siinä odotellessani penkaisin kangaslaareja ja silmäni osuivat taas kerran jämäpalapusseihin. Eihän niitä sitten voinut sinnekään jättää. Ostin kaksi reilunkokoista pussia á euron. Olin sentään sen varran järkevällä tuulella että jätin kaksi muuta pussia laariin.

Kotona sitten tietenkin heti hypistelemään kankaanpala-aarteita. Pussukoista löytyi ihanaa kevyttä lilasävyistä kangasta, lilaa pellavamaista kangasta ja pitsiä. Näin heti silmissäni kesäisen vintage-tyylisen asun pienemmälle neidille. Isommallekin olisin voinut tehdä, mutta kangas hädintuskin riitti pienemmän vaateparteen. Lupasin kuitenkin katsella kankaita "sillä silmällä", että teen myös isommalle jonkun hänen haluamansa asun.

Tämä asu kaipaa mielestäni vielä jonkinlaista hiuskoristetta. Taidan tehdä ylijääneestä pitsistä jonkinlaisen hiuspannan tai ruusukkeen. Asusta puuttuu vielä vetoketju takaa.

Jaha, sitten takaisin veneen patjojen kimppuun.

Murusia

Tilasin taannoin kolmenlaista murukangasta. Kahdesta kesäisestä kankaasta onkin jo vaatteita tehty ja ne on käytetty aika tarkaan loppuun asti. Kolmas kangas jäi vielä odottamaan, mutta nyt sillekin tuli käyttöä. Nuorimman neidin kaveri täytti myös vuoden, itse asiassa neidin dynttäreitä edeltävänä päivänä. Aikani lahjaideoita mietittyäni päätin surauttaa kissakankaasta liivimekon. Siihen meni leikkauksineen aikaa noin puoli tuntia (jos sitäkään).

Välillä on kyllä ihan kiva ommella jotain muutakin kuin noita veneen patjojen päällisiä, vaikka nekin pitäisi saada kohtapuoliin valmiiksi, veneen vesillelasku on ensi viikolla.