Terapia/rentoutusneule

Nyt kaipasin jotain helppoa ja rentouttavaa neuletta, jota voi tehdä televisiota katsellessa. Neulominen on minusta äärimmäisen terapeuttista parhaimmillaan. En siis kaivanut kaikista kimuranteinta pitsineuletta tai virkkausohjetta, vaan helpon, hyvännäköisen ohjeen mukavasti neuloutuvasta langasta. Koska kesäkin on tulossa tuossa muutaman kuukauden sisällä (toivon mukaan), villalanka on nyt vähän aikaa pannassa ja puuvillalangat astuvat kuvioihin.

Eräältä nettisivustolta, johon sain vinkin vasta vähän aikaa sitten, löytyikin sopiva ohje, oikeastaan juuri sellainen kuin olin ajatellut. Halusin lyhythihaisen rennon villatakin farkkujen kanssa pidettäväksi. Oikeata ohjetta ei vaan tähän mennessä ole löytynyt. Onneksi eksyin tuonne sivustolle, siellä on niin paljon kaikkea erilaista. (Nimim. Novita ihan kiva, mutta taas uusi lehti ei antanut mitään virikkeitä)

http://www.garnstudio.com/lang/fi/kategori_oversikt.php

Sivustoilta löytyy paljon myös ihania norjalaisneuleita. Jokus voisi ottaa sellaisen projektin kun haluaa jotain pitempiaikaista ja kunnianhimoista työtä. Sivuston ohjeet ovat kaiken lisäksi ilmaisia!

Palmikkokassi valmistui!

Tai ainakin melkein. Kassi tarvitsee vain jonkin kiinnityssysteemin ja sitten on valmis käyttöön! Vuori löytyi liinavaatekaapista, on vanhasta tyynynpäällisestä tehty, juuri sopivasti kulahtanut, että näkee kierrätyskankaaksi. Ajattelin tarrapaloja kiinnitykseksi, kun en ole mikään mestari vetoketjujen kanssa eikä minulla sitäpaitsi ole sopivaakaan tällä hetkellä. Saahan sen sitten muuttaa myöhemmin jos haluaa.

Nyt on kroppa vaan vähän heikossa hapessa käsitöitä ajatellen, kunnon perinteinen nuhaflunssa riehuu meidän perheessä. Tarvitsisin jonkun kivan neuletyön tähän väliin, oikein harmittaa kun tuo laukku on valmis. Pitää tästä lähteä selailemaan neulelehtiä...

Kevättä keittiön verhoissa

On se kumma juttu, että aina keväisin ja syksyisin iskee hirmuinen sisustuskuume. Täytyy vaihtaa verhoja, tyynyjä, siivota, hankkia pieniä sisustusjuttuja ja säilytyslaatikoita. Kuumetta ei lainkaan helpottanut se, että kävimme äitini kanssa kaupungilla etsimässä kangasta hänen uusiin olohuoneen verhoihinsa. Kävimme fiilistelemässä Finlaysonin myymälässä, Anttilassa ja Eurokankaassa. Anttilasta mukaani tarttui ihanaa keväistä 70-luvun henkistä kukkakangasta, joka suorastaan huusi päästä keittiön verhoiksi. Eurokankaasta löysin sopivan sävyistä vihreää puuvillaa reunoihin. Ilta menikin sitten verhoja leikatessa ja ensimmäistä ommellessa ja valmistakin tuli. Nyt pitäisi tehdä toinen verho ja kankaasta jäi vielä sen verran yli, että teen samaan sarjaan kaitaliinan keittiön pöydälle. Kankaan myötä kevätkin saapui keittiöön.

Kaukosäädinteline nro 2

Sain vihdoinkin meille tulevan kaukosäädintelineen valmiiksi. Malli on identtinen äidilleni tekemän telineen kanssa. Nyt eivät "Kaket" pääse karkuun, jo ne muistaa vaan aina laittaa telineeseen, kun niitä ei tarvita. Kangas on neutraalin väristä Laura Ashley- sisustuskangasta. Reunukset löysin omista kangasvarastoista, jotka ovat alati kasvaneet, kun olen kantanut jos jonkinlaista jämäpalapussia Eurokankaasta.

Virkattuja "nuorisopipoja" tuplaten

Olen jo jonkun aikaa halunnut tehdä jotakin pojalleni neuloen. Jätkä ei ole millään muotoa villapaitaihminen ja villasukkahuollosta huolehtii äitini. Mahdollisuuksiksi jäivät siis pipot ja lapaset. Lapasia olenkin tehnyt ajan saatossa useampia pareja, joten nyt oli sitten pipon vuoro.

Sopivan mallin ja langan hankkiminen jäi muhimaan joksikin aikaa. Lanka piti olla tietysti kutiamatonta, vaihtoehtoja puuvilla tai akryyli. Puuvilla tuppa hieman venymään, joten päädyin akryylilankaan, vaikka en yleensä olekaan keinokuitujen ystävä. Malli olikin hankalampi juttu, sillä en halunnut tehdä mitään perusjätkäpipoa vaan jotain trendikkäämpää. Kävimme yhtenä päivänä eräässä urheiluliikkeessä, ja siellä sattui silmiini paksusta langasta virkattu pipo. Siltä seisomalta päätin tehdä sellaisen ja sainkin pojan hyväksynnän projektille. Poika tuppaa olemaan niin nirso vaatetuksensa, varsinkin pipojen , suhteen. Anttilasta käsiini tarttui halpislankaa joka sattui soveltumaan pipon materiaaliksi mitä parhaiten, 100% akryylia.

Ensimmäinen pipoviritelmä hieman epäonnistui, sillä siitä tuli hieman liian löysä. Mitään ohjetta tai mallia pipoon minulla ei ollut, joten sovelsin siinä samalla virkatessani. Ensimmäinen pipo menikin sitten Ukolle. Seuraavasta piposta tuli sopivan kireä ja se sattui pojan päähän paremmin. Nyt on sitten samanlaiset pipot miehelläni ja pojallani.

Toilettipussukoita

Mummon kissakassiin ostamani hauska kissakangas ei taipunutkaan kassiksi, vaan pussukaksi, kun sain toisen idean kassiin eräästä kirjasta. Toilettipussukasta tuli ihan hauska ja kangasta jäi sen verran yli, että taidan tehdä sitä laukun isommalle neitille. Itse asiassa poikakin tilasi itselleen jo oman toilettipussukan. Aion sen tehdäkin, kunhan ensin teen omani ja löydän sopivaa kangasta (ellei sitten kelpuuta kissakangasta omaansa).

Tulossa olevia töitä:
- toilettipussukka itselleni
- virkattu pipo pojalle
- palmikkokassi
- pikkulaukku tytölle

Kaukosäädinteline

Juuri kun pääsin sanomasta, että nyt on lama käsitöistä, niin sitten se innostus taas iski. Ehkä kysymys ei ollutkaan innostuksen puutteesta, vaan siitä ettei osannut oikein aloittaa, tai tiennyt mitä seuraavaksi tekisi. Kun aikani pengoin kangaspusseja ja laatikoita inspiraatiota etsiäkseni, löysin yhdestä pussista tukevan samettipintaisen kankaan, jonka äitini antoi aikaisemmin tiettyä tarkoitusta varten.

Kaikki alkoi jo jonkun aikaa sitten, kun olin kyläilemässä äitini luona. Äitini mies oli löytänyt jostain sanomalehdestä vinkin ja ohjeen kankaiseen kaukosäädintelineeseen. Lupasin sellaisen tehdä, kunhan pääsisin muista keskeneräisistä töistä. Ohje taisi jäädä äitilleni, mutta idea oli niin yksinkertainen, ettei siihen tarvinnut oikeastaan kuin kaukosäätimiä malliksi. Kangas oli aika hankala ommella, varsinkin reunukset tuntuivat luistavan sametin alta. Sain kuitenkin tyydyttävän aikaansaannoksen. Telineessä ei ole minkäänlaisia kiinnikkeitä, vaan kangasläppä työnnetään sohvatyynyjen alle. Ei tarvitse olla edes irtotyynyjä sohvassa. Teline pysyy kyllä ihan napakasti paikoillaan. Itse asiassa alkoi tuntua siltä, että meillekin voisi tehdä samanlaisen telineen jostakin muusta kankaasta, meidän sisustukseen sopivan. Kun käväisin Eurokankaassa muilla asioilla, mukaani tarttuikin pala napakkaa sisustuskangasta, siitä sitten syntyy meille oma teline.

Pipoa ja myssyä

Koska palmikkokassi ei ole vieläkään valmistunut, piti tietenkin jotain pikaista välityötä haalia jostain. Tutkimme äitini kanssa jämälankavarastojani ja sieltä löysin pari jäännöskerää vaaleanpunaista ja valkoista Teddyä. Langat halusivat tulla isosiskolle pipoksi ja kaulaliinaksi. Halusin muutenkin hieman vaihtelua, joten päätin tehdä asusteet virkkaamalla. Se olikin tosi hauskaa ja joutuisaa, aloitin illalla ja tänä aamuna sain valmiiksi. Näin nopeasti ei ole mikään tullut valmiiksi! Annoin tuotoksille nimeksi "vaahtokarkki", koska se juuri tuli mieleeni kun koukuttelin. Väri oli isommalle neidille mieleen, sillä hänen lempivärinsä on tietenkin pinkki ja vaaleanpunainen.

Olin jo aikaisemmin suunnitellut tekeväni pikkuneidin Mikki-fleecehaalariin hattua kaveriksi. Ajattelin ensin tehdä ihan yksinkertaisen kimperi-mallisen hatun. Mieleeni tuli kuitenkin, että jos fleecehaalaria pitää, niin silloin on varmaan viileä ilma ja hatunkin täytyisi suojata samalla tavalla. Otin hieman mallia eräästä Reiman neuloshatusta, jossa on mielestäni hyvä malli. Nyt pipo suojaa myös korvia viileillä kevät/kesäkeleillä. Hattu ei ehkä ole ihan täydellinen, mutta aika hyvä kuitenkin, meille kyllä kelpaa.