Olen aina ihastellut mieheni tätin tekemiä upeita tilkku- ja aplikaatiotöitä. Siis aivan käsittämätöntä miten joku voi olla niin taitava. Kävi tuossa vähän aikaa sitten niin ikävästi, että aika jätti tätin pitkäaikaisen vaikean sairauden seurauksena. Tätiltä jäi paljon kankaita ja puolivalmiita tekeleitä, kaavoja ja muita tarvikkeita. Anoppi jo aikaisemmin kyseli minulta tarvitsenko ja haluanko tehdä kankaista mitään. Hän ei itse jaksa aloittaa opettelua ja miehen sisko ei ole niin innostunut käsitöistä. Aikani mietittyäni ja ideoituani ilmoitin että voisin penkoa kangaskasaa. Mukaani lähti siltä reissulta kaksi täyttä muovikassillista kankaita ja yksi kassillinen täytevanulevyä.
Oman ensimmäisen tilkkutyöni olin päättänyt jo aikaisemmin, nelivuotiaalle tytölleni kerhokassi. Kun pengoin kankaita ja löysin ihanan lehmäkankaan, niin päässäni alkoi suorastaan raksuttaa. Kotona iskin kangaskasan kimppuun kuin sika limppuun. Leikkasin lehmäkuvan kankaasta ja aplikoin sen vihreälle kankaalle ja siitä se sitten lähti. Lopputulos oli mielestäni kohtuullinen, sillä en ole aikaisemmin tehnyt tilkkutöitä. Se on kuitenkin vain kalpea aavistus verrattuna upeisiin luomuksiin joita asialle omistautuneet ovat tehneet. Äitini kuitenkin tilasi jo oman kissa-aiheisen tilkkukassin ja voi olla että pienemmälle tytöllekin syntyy kyläilykassi jossain vaiheessa. Myös muita tilkkutöitä on suunnitteilla, mutta alkuun taidan työstää vain kasseja, ne kun ovat suhteellisen helppoja. Ehkä jossain vaiheessa innostun kokeilemaan erilaisia, monimutkaisempia tilkkuaiheita.
