Kastelahja kummitytölle

Kun käsityöt ovat lähellä sydäntäni, niin halusin pienelle kummitytölle tehdä jotain itse, ihan käyttöön, ei pelkästään muistoksi. Päädyin tilkkupeittoon, sillä olen jo pitkään ihastellut kaikenmoisia tilkkutöitä, olen jopa tilannut pari tilkkutyökirjaa, jos vaikka oikein kovasti innostuu "taiteilemaan".

Sain kun sainkin kastelahjan valmiiksi, vaikka palojen leikkaamisen jälkeen oli pitkän aikaa olo, ettei olisi millään huvittanut. Neuloosikin häiritsi hieman työn edistymistä. Sitten ajattelin, että miten ihanaa olisi antaa peitto lahjaksi, sillä tiedän serkkuni vaimon arvostavan kädentöitä, itse kun on leipuritaituri ja käsitöinä tekee kaikenlaisia kylttejä.

Ompeleminen ei ollutkaan sitten ihan niin pala kakkua kuin olin kuvitellut. Opin ainakin sen, etten ryhdy tikkaamaan isompia (tai pienempiäkään) tilkkutöitä ilman kunnollista harsimista, niin ärsyttävää pieleen menneiden tikkausten purkaminen on. Lisäksi pari kohtaa eivät osuneet ihan kohdalleen, sallittaneen se kuitenkin tällaiselle aloittelijalle. Lisäksi vielä yksi reunakaistale meni nurinpäin ja sitten piti toinenkin reunakaistale tehdä samoin. No, nämä pienet "virheet" tuskin haitannevat, tekevät ainakin peitosta vielä yksilöllisemmän. Muutaman kovan ärräpään jälkeen peitto valmistui, eikä turhan aikaisin, sillä olikin jo kastepäivän aamu. Selkäkin vingahteli muutaman ärtyneen vastalauseen.

Peitto pikku prinsessalle

Serkkuni sai muutama päivä sitten toisen tyttären ja minua pyydettiin kummin kunniakkaaseen tehtävään, johon tietenkin suostuin. Mielessäni ajattelinkin jonkinlaisen käsityön tekemistä uudelle pienokaiselle. Ajattelin tehdä tilkkutyönä peiton, jota voi käyttää joko köllimisalustana, päiväpeittona tai ihan oikeana peittona. Kangasvarastoissani oli vielä suloista lehmäkangasta, josta leikkasin lehmät irti ja aplikoin ne käsin uusiin taustoihin osaan blokeista. Pääväritykseksi sain koottua viininpunaisen ja metsänvihreän, yleisilmeeseen olen ihan tyytyväinen. Täytyy tähän samaan kirjoitukseen tehdä eri työvaiheista kuvaelma, sillä tämä työ viekin sitten jonkin aikaa. Täytyy käydä ostamassa tikkikangasta, jossa on toisella puolella kangas valmiina sekä kangasta peiton reunukseen. Halusin paneutua tähän työhön kunnolla, että saan ajatukset pienokaisesta myös mukaan lahjaan. Myöhemmin kirjailen vielä lapsen syntymäajan ainakin peittoon, myös nimikirjaimet kaunokirjailulla olisi tosi kiva ajatus.

Tämän päivän aikana olenkin sitten saanut yllättäin blokit valmiiksi leikattua. Nyt kun saisi vielä tilkut järjetykseen, että ne saisi samalla tavalla myös ommeltua.

Valmista veneeseen!

Urakka on vihdoinkin loppusuoralla, eikä yhtään liian aikaisin, sillä venekin lasketaan tällä viikolla vesille! Ostin veneen keskiosan patjoihin napakkaa markiisia ja patjojen toiselle puolelle keinonahkaa. Tyynyt voi kääntää nahkapuoli ylöspäin aina siltä puolelta josta kuljetaan sisään veneeseen, tyynyt on näin helpompi pitää puhtaana.

Toisen koristetyynyn aukko pitää vielä ommella käsin kiinni ja verhojen lenksut ommella, sitten ei ole enää mitään. Tuskin maltan odottaa, että pääsen laittamaan tuotokset paikoilleen!! Siinä saa vanha vene täysin uuden ilmeen. Kyllä tähän projektiin on aikaa ja rahaa mennyt ihan kiitettävästi, toivottavasti Ukko osaa edes vähän arvostaa tätä panosta, jonka olen veneeseen uhrannut. Itse asiassa olen lähes yksin hoitanut muidenkin varusteiden hankinnan (osti se sentään työkalusarjan..).

Tilkku-unelmia

Pakko myöntää, että olen jollain tapaa "hurahtanut" tilkkutöihin. Mihinkään peittohommiin on vielä turha ryhtyä, enkä edes ole varma riittäisikö kärsivällisyyteni niin pitkiin projekteihin, niin upeita kun tilkkupeittoluomukset ovatkin. Tyynynpäällisiä sentään syntyy näissä käsissä, niihin kun ei mene päivä ja viikotolkulla aikaa.

Parasta tilkkutöissä on värien sommittelu. Jotenkin siinä voi päästää luovuutensa valloilleen. Kaikki ihmiset tarvitsevat jonkin purkautumistien kaikille paineille ja stressille, minulla se tuntuu olevan käsityöt. Nämä tilkkutyöt ovat juuri käsitöiden parhautta siinä suhteessa, että saa myös käyttää sitä omaa luovuuttaan.

Kankaita minulla on varastossa yllin kyllin. Niitä olen saanut anopilta, olen ostanut jämäkangaspusseja kangaskaupasta (niissä on suoranaisia aarteita tilkkutöihin, eivätkä maksa juuri mitään), muista hengentuotteista jääneitä paloja joita ei ole vain raaskinut heittää pois ym. Mikä minusta on myös hienoa, että saa ne jämäpalatkin käyttöön ja näkyville!

Tähän tyynyliinaan ajatus lähti taas, yllätys, yllätys, veneestä. Koko veneen vihreä värimaailma jotenkin inspiroi. Uusimmassa käsityökirjassani oli sopivan yksinkertainen ohje näin aloittelijalle. Siitä se ajatus sitten lähti, vai miten se nyt oli? Tyynyn kankaissa on luonnonaiheet ja sävyt, piristysripauksena poltettua oranssia. Värimaailma oli täysin minun omaani! Lopputuloksesta tuli aika nykyaikainen tilkkutyö. Tälle tyynylle on ehdottomasti tehtävä pari! Osa kankaista on mieheni edesmenneen tädin jäämistöä, joten hänenkin henkensä on tässä tyynyssä, varsinkin tädin itse solmuvärjäämässä kankaassa. Aina kun käytän tädin kankaita, ajattelen häntä, vaikka en oppinut koskaan häntä kunnolla tuntemaan, näinkin vain kerran.

Käsityöhaaste

Ajattelin osallistua palstan/FB:n käsityöhaasteeseen. Viimeisin haaste on koristukset, siis ihan mitä tahansa mikä koristaa kotia tai käyttäjäänsä. Kirjastosta lainaamani pari tilkkutyökirjaa inspiroivat minua sen verran että ryhdyin oitis suunnittelemaan kissa-aiheista tyynyliinaa äitilleni. Mummon kissakassi saa vielä odottaa, sillä kirjoissa oli eräs malli, johon äitini ihastui heti. Siihen joutuu hankkimaan hieman tarvikkeita lisää.

Tyynyliinaan tarvittavat tarvikkeet löytyivät omasta kangasvarastosta. Alku oli tosi hankala kun yritin saada värit ja sävyt sopimaan toisiinsa. Kun sävyt oli valittu, leikkaamiseen ei sitten aikaa mennytkään kuin hetkinen. Sain jopa eilen illalla molemmat puolet ommeltua, tänään ohjelmassa on reunusten valmistusta. Liinasta tulee noin 50X50 kokoinen. Valitettavasti en voi vielä julkaista kuvaa, vaikka saisinkin liinan valmiiksi. Käsityöhaasteiden kuvat julkaistaan vasta 28. päivä.

21.2.2010
Edistystä on tapahtunut ja toivon mukaan tänään saan jo tyynyliinan valmiiksi. Voisin käydä ostamassa myös sisätyynynkin. Eilen sain osittain jo tikattua toisen puolen ja reunukset leikattua molempiin puoliin. Liinasta ei ehkä tule kaikkien tilkkutyöohjeiden mukainen, täytyy hieman soveltaa, aloittelija kun olen näissä hommissa. Pääasia että liina miellyttää äitini silmää ja sopii hänen sisustukseensa. Kissan kuvasta tuli hauska ja jotenkin kolmiulotteinen kun tikkasin sen koneella ympäriinsä. Luulen että äitini pitää siitä.

Noniin, liina on nyt sitten valmis. Käsityöhaasteessa olikin, että kuvat saa julkaista, mutta viimeistän määräpäivänä, joten ohessa kuva elämäni toisesta tilkkutyöstä!

Mummon kissakassi

Oma äitini halusi heti oman tilkkukassin italiantunneilleen, kun näki isosiskon lehmätilkkukassin. Aiheeksi hän halusi tietysti kissan, kun hänellä on kotona kaksi kultamurua, somali/persialainen ja ragdoll. Tietysti innostuin heti ajatuksesta ja melkein siltä seisomalta olisin halunnut lähteä kissa-aiheista kangasta etsimään.

Kankaan hankkiminen ei ollutkaan mikään helppo homma. Kissa-aiheisia kankaita ei meinannut löytyä koko kaupungista, vaikka täällä on peräti kolme kangaskauppaa, ainakin oman tietoni mukaan. Yhdessä kaupassa oli hyvännäköistä kissakangasta josta oli tehty tyynynpäällisiä (tietenkin) ja enempää kangasta ei kuulema ollut. Päädyin sitten kissahahmotelmakankaaseen, en aidonnäköiseen kissaan. Katsotaan nyt sitten mitä kankaasta syntyy.

Kotona kasasin kankaita pöydälle, kääntelin ja vääntelin ainakin puoli tuntia eri vaihtoehtoja enkä vieläkään ole päässyt yhteisymmärrykseen itseni kanssa. Luomistyö tuntuu olevan välillä vaikeaa. Lisäksi siinä suunnitellessani päähäni tupsahti ainakin pari kolme sivuideaa, joten keskittyminenkin oli vähän mitä oli. Lopulta päädyin laittamaan kankaat ainakin vähäksi aikaa sivuun ja tekemään muita töitä välillä. Otan kankaat muutaman päivän päästä esiin uudestaan.

Tilkut ja aplikaatio

Olen aina ihastellut mieheni tätin tekemiä upeita tilkku- ja aplikaatiotöitä. Siis aivan käsittämätöntä miten joku voi olla niin taitava. Kävi tuossa vähän aikaa sitten niin ikävästi, että aika jätti tätin pitkäaikaisen vaikean sairauden seurauksena. Tätiltä jäi paljon kankaita ja puolivalmiita tekeleitä, kaavoja ja muita tarvikkeita. Anoppi jo aikaisemmin kyseli minulta tarvitsenko ja haluanko tehdä kankaista mitään. Hän ei itse jaksa aloittaa opettelua ja miehen sisko ei ole niin innostunut käsitöistä. Aikani mietittyäni ja ideoituani ilmoitin että voisin penkoa kangaskasaa. Mukaani lähti siltä reissulta kaksi täyttä muovikassillista kankaita ja yksi kassillinen täytevanulevyä.

Oman ensimmäisen tilkkutyöni olin päättänyt jo aikaisemmin, nelivuotiaalle tytölleni kerhokassi. Kun pengoin kankaita ja löysin ihanan lehmäkankaan, niin päässäni alkoi suorastaan raksuttaa. Kotona iskin kangaskasan kimppuun kuin sika limppuun. Leikkasin lehmäkuvan kankaasta ja aplikoin sen vihreälle kankaalle ja siitä se sitten lähti. Lopputulos oli mielestäni kohtuullinen, sillä en ole aikaisemmin tehnyt tilkkutöitä. Se on kuitenkin vain kalpea aavistus verrattuna upeisiin luomuksiin joita asialle omistautuneet ovat tehneet. Äitini kuitenkin tilasi jo oman kissa-aiheisen tilkkukassin ja voi olla että pienemmälle tytöllekin syntyy kyläilykassi jossain vaiheessa. Myös muita tilkkutöitä on suunnitteilla, mutta alkuun taidan työstää vain kasseja, ne kun ovat suhteellisen helppoja. Ehkä jossain vaiheessa innostun kokeilemaan erilaisia, monimutkaisempia tilkkuaiheita.