lauantai 21. elokuuta 2010

Kastelahja kummitytölle


Kun käsityöt ovat lähellä sydäntäni, niin halusin pienelle kummitytölle tehdä jotain itse, ihan käyttöön, ei pelkästään muistoksi. Päädyin tilkkupeittoon, sillä olen jo pitkään ihastellut kaikenmoisia tilkkutöitä, olen jopa tilannut pari tilkkutyökirjaa, jos vaikka oikein kovasti innostuu "taiteilemaan".

Sain kun sainkin kastelahjan valmiiksi, vaikka palojen leikkaamisen jälkeen oli pitkän aikaa olo, ettei olisi millään huvittanut. Neuloosikin häiritsi hieman työn edistymistä. Sitten ajattelin, että miten ihanaa olisi antaa peitto lahjaksi, sillä tiedän serkkuni vaimon arvostavan kädentöitä, itse kun on leipuritaituri ja käsitöinä tekee kaikenlaisia kylttejä.

Ompeleminen ei ollutkaan sitten ihan niin pala kakkua kuin olin kuvitellut. Opin ainakin sen, etten ryhdy tikkaamaan isompia (tai pienempiäkään) tilkkutöitä ilman kunnollista harsimista, niin ärsyttävää pieleen menneiden tikkausten purkaminen on. Lisäksi pari kohtaa eivät osuneet ihan kohdalleen, sallittaneen se kuitenkin tällaiselle aloittelijalle. Lisäksi vielä yksi reunakaistale meni nurinpäin ja sitten piti toinenkin reunakaistale tehdä samoin. No, nämä pienet "virheet" tuskin haitannevat, tekevät ainakin peitosta vielä yksilöllisemmän. Muutaman kovan ärräpään jälkeen peitto valmistui, eikä turhan aikaisin, sillä olikin jo kastepäivän aamu. Selkäkin vingahteli muutaman ärtyneen vastalauseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti