Kastelahja kummitytölle

Kun käsityöt ovat lähellä sydäntäni, niin halusin pienelle kummitytölle tehdä jotain itse, ihan käyttöön, ei pelkästään muistoksi. Päädyin tilkkupeittoon, sillä olen jo pitkään ihastellut kaikenmoisia tilkkutöitä, olen jopa tilannut pari tilkkutyökirjaa, jos vaikka oikein kovasti innostuu "taiteilemaan".

Sain kun sainkin kastelahjan valmiiksi, vaikka palojen leikkaamisen jälkeen oli pitkän aikaa olo, ettei olisi millään huvittanut. Neuloosikin häiritsi hieman työn edistymistä. Sitten ajattelin, että miten ihanaa olisi antaa peitto lahjaksi, sillä tiedän serkkuni vaimon arvostavan kädentöitä, itse kun on leipuritaituri ja käsitöinä tekee kaikenlaisia kylttejä.

Ompeleminen ei ollutkaan sitten ihan niin pala kakkua kuin olin kuvitellut. Opin ainakin sen, etten ryhdy tikkaamaan isompia (tai pienempiäkään) tilkkutöitä ilman kunnollista harsimista, niin ärsyttävää pieleen menneiden tikkausten purkaminen on. Lisäksi pari kohtaa eivät osuneet ihan kohdalleen, sallittaneen se kuitenkin tällaiselle aloittelijalle. Lisäksi vielä yksi reunakaistale meni nurinpäin ja sitten piti toinenkin reunakaistale tehdä samoin. No, nämä pienet "virheet" tuskin haitannevat, tekevät ainakin peitosta vielä yksilöllisemmän. Muutaman kovan ärräpään jälkeen peitto valmistui, eikä turhan aikaisin, sillä olikin jo kastepäivän aamu. Selkäkin vingahteli muutaman ärtyneen vastalauseen.

Kukkapipo pienelle tytölle

Lievä neuloosi alkaa nostaa päätään, mikä varmaan tarkoittaa sitä, että syksy on saapumassa. Olin jo ostanutkin ajoissa merinolankaa siltä varalta, että neuloosi iskee pahana ja on pakko saada heti joku projekti käyntiin. Näin alkuun en aloittanut mitään vaativaa, olihan vielä serkun tytön kastelahjakin todella vaiheessa. Päätin tehdä taas pipon, yllätys yllätys. Olin jo oikeastaan lankoja ostaessani päättänyt että niistä tulee asusteita tytöille, värit olivat niin ihanat, pinkkiä ja ruskeaa.

Alennuksesta ostamani napit pääsivät myös käyttöön, putkiloista löytyikin monta herkullista vaihtoehtoa. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja luulen, että pipolla olisi kysyntää kaveripiirissäkin. Pikkuneiti ei kyllä suostunut malliksi, joten pipo ei ihan pääse kunnolla edukseen kuvassa. Pipo istuu ihan älyttömän hyvin päähän!

Syksy saapuu puutarhaan

Auringonkukkien kasvattaminen onnistui tänä vuonna hyvin ihan siemenestä asti. Muistan kun tytön kanssa keväällä laitettiin siemeniä maitopurkkeihin ja siinä ne sitten kasvoivat pitkiksi honteloiksi taimiksi keittiön ikkunalaudalla. Nyt suurimmat ovat jo kaksimetrisiä, mutta vasta yksi matalampi on tehnyt kukan.
Punaista viinimarjaa tulee taas ihan urakalla! Tänä vuonna ajattelin laittaa mehuun sekaan myös mansikkaa tai vadelmaa, sillä yksinään punaviinimarjamehu ei tee meillä oikein kauppaansa, on liian hapan. Pojalle annoin hieman tienestin mahdollisuutta, jos kerää marjat pensaasta.
Tuoksuherne kukkuu näin monivärisesti ja tuoksuu ihanasti!
Kesäkurpitsa suunnittelee ilmeisesti pakoa? En muista olisiko kurpitsasssa ollut koskaan näin isot lehdet ja niin paljon alkuja. Piti ihan leikata muutamia lehtiä pois, etteivät tomaatit vallan tukehdu omassa kaukalossaan, tai eivät aivakaan lehtien varjossa koskaan kypsy. Mansikat sen sijaan eivät kovasti rehottaneet, lienevätkö saaneet liian vähän vettä.
Myönnettävä se on, puutarhaan on saapumassa syksy. Sadonkorjuu on pian käsillä, marjat ja kesäkurpitsat odottavat poimijaansa. Omenoita ei saada kuin muutama, mutta ehkä sitten tulevina vuosina enemmän. Syksy näkyy myös siinä, että osa syyskukista on alkanut kukkia. Syynä voi olla myös todella helteiset päivät, kukat ovat selvästi etuajassa. Syysleimu on aloittanut purppuranpunaisin kukin ja nyt myös valkokukkainen leimu, joka yleensä kukkii punaista myöhemmin. Ensimmäinen auringonkukkakin kurottelee korkeuksissa. Liljatkin ovat innostuneet pistämään loistetta pihaan. Vielä onneksi jotkut kukat sentään odottelevat oikeaa hetkeä, mm. tiikerilija ja punahattu, isokukkainen keltainen päivälilja.

Olen ihastunut kesämalvikkiin! Voiko suloisempaa, herkempää ja runsaammin kukkivaa kukkaa olla olemassakaan. Täytyy tästä ihan ehdottomasti ottaa siemenet talteen ja ripotella muuallekin pihalle ensi keväänä, nämäkin ovat ihan siemenestä kasvaneet, kasvi kun on yksivuotinen. Leikkimökin seinusta suorastaan huutaa tätä kukkaa!

Pipoja

Tästä lähtee varmaan useammankin pipon putki. Tässä olisi ensimmäinen tuotos, synttärilahja kaverin yksivuotiaalle. Sain tehtyä tästä raidallisesta joustofroteestakin jotakin, sillä aikaisemmin en oikein keksinyt miksi tämä kangas haluaa muotoutua. Verhokankaasta lennähti kukka koristeeksi. Mallina oma pikkuneiti, oli hieman vaikeuksia saada mannekiini pysymään paikoillaan kuvauksen ajan.

Kesämekko ihan itselle

Teki vaihteeksi mieli tehdä itselle jotain kivaa, kun nuo ompelukset tähän asti ovta syntyneet lähinnä lapsosille, omille ja vieraille. Olin aikaisemmin törmännyt kaupoilla sellaiseen ongelmaan, että sopivaa ja omannäköistä kesämekkoa ei vaan ole löytynyt. Jotenkin on ollut huono tarjontakin. Päätin sitten tehdä mekon itse ja toivoa vain että sopiva malli ja kaava löytyy, sekä tietysti kangas. Halusin trikoomekon, jota voi pitää helteillä ihan kotosalla, mutta myös kaupungilla pyöriessä.

Eurokankaasta onneksi löytyi tähän tarkoitukseen sopivaa, superjoustavaa trikoota omantyylisellä kuviolla. Mekkoa ryhdittämään otin vielä hieman joustavaa paksuhkoa satiinikangasta. Mallia tai kaavaa ei tietenkään löytynyt. Sen sijaan kaivoin kaapista pari mekkoa, joiden malleja yhditellen sain jotenkuten leikattua hankalasti käsiteltävän kankaan. Mekkoa ommellessa vielä tein viime hetken muutoksia ja lisäyksiä, mm. vyönauhan ja muutin olkaimet niskan taakse sidottavaksi. Lopputulokseen olen itse tyytyväinen ja sehän se on tässä tapauksessa tärkeintä.

Mustavalkoinen on ihan ehdottomasti omaa tyyliäni ja kangas ei olisi voinut olla parempaa kuosiltaan. Mielessä siintää vielä toinenkin mekko, enemmän kotona ja mökillä käytettäväksi, siihen haluaisin mustalla taustalla pieniä valkoisia palloja. Täytyy varmaan pistäytyä nettikangaskaupassa ostoksilla.

Pehmopupuhelistin

Uudessa Ottobre-lehdessä oli hauskan näköisiä pupujusseja ommeltu erilaisista kankaista. Vaikka lehdessä ei kaavaa pupuun ollutkaan, enkä löytänyt ohjetta myöskään lehden blogista, sain kimmokkeen tehdä samanlaisen pupun. Jäljensin vapaalla kädellä ääriviivat ja kaivelin kankaaksi vaaleanruskeaa froteeta, jota oli jäänyt yli Tilda-pupuja tehdessäni. Frotee ei tosiaankaan ole helpoin kangasmateriaali, sen totesin taas kerran, mutta en voinut kuvitellakaan muuta kangasta pupuun. Täytteeksi korviin ja jalkoihin tuli vanua ja vartaloon styroxpalloja. Lisäksi laitoin yllätysmunan sisään riisiä ja munan vartalon sisään, nyt pupusta kuuluu hienoista helinää. Silmät ja nenän aplikoin käsin ja masuksi pupu sai iloisenvärisen kukkakankaan, vauvakin siitä varmasti tykkää. Pupun koko korvanpäästä varpaisiin on n. 30 cm. Nyt pupulle on jo syntymässä kaveri puuvillakankaasta ja hän saa masukseen retrokukkia.

Rotinalahjat

Halusin myös rotinalahjoiksi tehdä jotain itse, pikkuinen saa lahjaksi varmasti jotain jota ei kenelläkään muulla ole samanlaista. Kaivelin taas kangasvarastojani ja löysin pehmeää vaaleanpunaista fleeceä ja mieleni pälkähti, että voisin tehdä aplikoituja lapasia ja myssyjä. Alkuperäisen idean sain vauvapalstan käsityöketjusta, siellä moni oli tehnyt ihania myssyjä. Olin joskus ostanut myös kukallista puuvillakangasta, josta piti tulla lastenhuoneen verhot, mutta en voinut olla leikkamaatta erilaisia kukkia hattuihin. Tein hattuja kaksi, että myös vauvan isosisko saa omansa, eikä tunne oloaan syrjityksi. Hatuista tulikin niin kivan värisiä ja oloisia, että niitä voisi tehdä tulevaisuudessakin lahjoiksi, meillä niitä synttäreitä tulee olemaan kuukauden sisällä useitakin.

Peitto pikku prinsessalle

Serkkuni sai muutama päivä sitten toisen tyttären ja minua pyydettiin kummin kunniakkaaseen tehtävään, johon tietenkin suostuin. Mielessäni ajattelinkin jonkinlaisen käsityön tekemistä uudelle pienokaiselle. Ajattelin tehdä tilkkutyönä peiton, jota voi käyttää joko köllimisalustana, päiväpeittona tai ihan oikeana peittona. Kangasvarastoissani oli vielä suloista lehmäkangasta, josta leikkasin lehmät irti ja aplikoin ne käsin uusiin taustoihin osaan blokeista. Pääväritykseksi sain koottua viininpunaisen ja metsänvihreän, yleisilmeeseen olen ihan tyytyväinen. Täytyy tähän samaan kirjoitukseen tehdä eri työvaiheista kuvaelma, sillä tämä työ viekin sitten jonkin aikaa. Täytyy käydä ostamassa tikkikangasta, jossa on toisella puolella kangas valmiina sekä kangasta peiton reunukseen. Halusin paneutua tähän työhön kunnolla, että saan ajatukset pienokaisesta myös mukaan lahjaan. Myöhemmin kirjailen vielä lapsen syntymäajan ainakin peittoon, myös nimikirjaimet kaunokirjailulla olisi tosi kiva ajatus.

Tämän päivän aikana olenkin sitten saanut yllättäin blokit valmiiksi leikattua. Nyt kun saisi vielä tilkut järjetykseen, että ne saisi samalla tavalla myös ommeltua.

Ompeluksia veneeseen

Koska veneessä on hieman ongelmallista säilyttää mitään vaatteita tai muutakaan tavaraa, niin ajattelin tehdä kaikille perheenjäsenille tämmöiset merimieshenkiset vaatepussukat. Pussin koko on n. 50 x 60 cm. Sinne pitäisi mahtua parin päivän vaatteet pyyhkeineen. Kirjailen pussukoihin vielä jokaisen tunnisteen, esim. jätkä, ukko, akka/muija, punapää, pirpana. Sitten tietää ainakin missä jokaisen vaatteet ovat, ei tarvitse kaivaa jostain isosta kassista ja levittää rättejä ympäri venettä. Pussukat voi veneessä ripustaa roikkumaan koukkuihin,pois tieltä. Tein niihin myös vetoketjulliset taskut jokaisen omille tavaroille.

Tässäpä hieman helpotusta veneen säilytysongelmiin. Tähän lokerikkoon voi laittaa kaikkea pientä ja tarpeellista käden ulottuville, pysyvät myös aallokossa omalla paikallaan. Kolmelle kännykällekin löytyy oma paikka! Käytin aika paljon samoja kankaita, joita tuli myös veneen tilkkutyynyihin. Kyllä tämä on paljon parempi kuin se vanha ruma kangas, joka oli huopanauloilla kiinni. Nyt sentään käytettiin koristenauloja. Samalla kokeilin myös koristetikkausta vapaalla ompeleella, kun kuitenkin suurin osa tikkauksista jäi piiloon. Lokerikosta tuli kuitenkin tikkauksen ansiosta napakka, joten pysyy kuosissaan hyvin, vaikka laittaisi jotain painavempaakin tavaraa.

Kukitusta taas

Taas on tullut paljon uusia juttuja puutarhaan. Mukava kierrellä kameran kanssa illansuussa kun muksut on jo nukkumassa, löytää paremmin uusia kuvakulmia. Tässä aluksi yksi pihan uutuuksista, marmorilehtinen pensaskrassi. Ihastuin tässä kasvissa lähinnä noihin jänniin lehtiin, vaikka ei kukkakaan varjoon jää, on väriltään hehkuvanpunainen. Kiva kun näistä tuiki tavallisista kukista on jalostettu hieman erilaisempia versioita.
Pioni purskautti punaiset kukkansa fuksianväristen seuraksi. Vielä on tulossa lisääkin kukkia pioniin myöhemmin, en vaan yhtään muista minkä värisiä ne olivat. Olen joskus istuttanut myös valkoisen kiinanpionin, mutta siitä ei ole kukkia näkynyt. Liekö enää hengissäkään.
Tämä harmaahärkki on myös jännittävä. Sen lisäksi, että se antaa harmaudellaan hieman vaihtelua ja kontrastia vihreyteen, sen valkoiset kukat suorastaan loistavat illansuussa.
Pakopenkki. Tähän pelastin kaikki vanhat kasvit kivikkoryhmän jatkon tieltä ja kulvin hieman yksivuotisia siemeniäkin. Kaivonrenkaassa on keskellä tuoksuhernettä ja reunoilla köynnöskrassia, joka on renkaan vakituinen asukas joka kesä. Taustalla kurkottelee vanha malva. Se työntää kohta kukkavarret korkeuksiin ja saa sitten pituutta vielä ainakin metrin verran. Penkissä on siirtolaisina punahattu, unikko, päiväliljoja, japaninakileija, jaloangervo, tiikerililja, syysleimuja ja kultapallo. Ostettuja kasveja ovat palava rakkaus ja joku jonka nimeä en muista, tekee oranssit kukat. Siemenistä on kasvanut alut ainakin kesämalvikkiin ja kalifornianunikkoon, molemmat yksivuotisia. Eiköhän niistä sieminiä saa ensi vuodeksikin, jos vaan kukkaan asti ehtivät. Laitoin mullan pintaan loput aikaisemman vuoden kurpitsapenkkikompostista, heti tuli paljon siistimpi ilme. Lisäksi reunustin penkin ylijäämäkivillä.
Kasvimaakin kukoistaa, ainakin suurimmaksi osaksi. Saan tänä vuonna siis muutakin kuin orvokkia. Tillit kasvavat ihan mukavasti, joten siitä saa sitten talveksi pakkaseen. Paksoi oli tämän kesän kokeilu ja olen todella positiivisesti yllättynyt! Pinaattikiinankaalia ja jääsalaattia sekä retiisiä on käytetty jo pariin salaattiinkin. Paksoita voi käyttää siis kiinankaalin tapaan. Luulen että siitä tulee salaattipenkin vakituinen kesäasukas. Epäonnistumisilta ei vältytty tänäkään vuonna, sillä kiinansipuli ei itänyt lainkaan.
Salaattitarpeet omasta maasta!
Yllätin Suhosenkin itse teossa. Ressukka jähmettyi paikoilleen kun tajusi ettei pääse minnekään. Kuvan nappaamisen jälkeen peräännyin ja piikkiotus pääsi terassin alle pakoon. Näitä saisi olla enemmänkin syömässä etanoita pihalta, niitä nimittäin riittää.

Puutarha juhannuspuvussa

Vajaan parin viikon päästä olisi jo juhannus. Puutarha alkaa pikkuhiljaa pukeutua juhannuspukuunsa. Kevätkukat ovat jo kukkansa kuihduttaneet ja nyt on varsinaisten kesäkukkien vuoro. Tässä ensimmäisessä kuvassa on akileija. Sitä on löytynyt alkujaan tästä vanhasta pihasta, osan olen saanut äitini puutarhasta. Ei sitä turhaan sanota Suomen orkideaksi, kaunis se on! Myös tumman lilaa versioita löytyy penkistä. Olisin halunnut myös purppuranvärisen, mutta sen siirto muualta ei jostain syystä onnistunut, täytyy yrittää joku vuosi uudelleen.
Alppiasteri kukkii sähkönsinisenä. Kukka sinänsä on vaatimaton, mutta häkellyttää juuri tuolla syvällä sinisellään, joka iltahämärässä suorastaan hohtaa.
Pioni pistää parastaan! Yksinkertaiset kukat ovat jo kukkineet, nyt on näiden upeiden monikerroksisten kukkien vuoro. Lisää on tulossa. Jotenkin kiva kun näitä pioneja on monta lajia samassa "pensaassa", niin saa ihailla näitä upeuksia pidempään. Takana kurkistaa vielä kevätvuohenjuuri, sekin kukkii aika pitkään.
Humala kurkottaa korkeuksiin. Taitaa tämä kasvi yltää tänä vuonna jo katon korkeudelle. Tuntuu, että joka vuosi se kasvaa aina vain pidemmäksi. Uskomaton kasvi, vaikka se joka vuosi vedetään maan tasalle syksyllä, sieltä se sitten taas ponnistaa taivaisiin kesällä.
Tuoksukurjenpolvi. Tämä on jo ollut esikoispenkissä monta vuotta, mutta on nyt vasta innostunut kukkimaan ja leviämään. Ostin tähän penkkiin kaveriksi myös verikurjenpolven. Kurjenpolvihan on myös vuoden kukka!
Aika vehreää, vai mitä? Oikealla neljä mustaherukkaa ja neljä punaherukkaa, vasemmalla esikoispenkin reunaa.
Varjopenkkikin on innostunut vihertämään ja kukkimaan. Pikkusydän on kukkinut jo pitkään ja kukkii koko kesän. PIkkutalviossakin on vielä liloja kukkia, sekä valkoinen särkynyt sydän taustalla. Saa nähdä kukkiiko päivälilja tänä kesänä ollenkaan, kukkavanoja ei ole näkynyt vielä. Kohta jättipoimulehti purskauttaa ihanat kellertävänvihreät kukinnot, minä pidän niistä kovasti. Taustalla kotkansiipisaniainen ja viiruhelpi.

Valmista veneeseen!

Urakka on vihdoinkin loppusuoralla, eikä yhtään liian aikaisin, sillä venekin lasketaan tällä viikolla vesille! Ostin veneen keskiosan patjoihin napakkaa markiisia ja patjojen toiselle puolelle keinonahkaa. Tyynyt voi kääntää nahkapuoli ylöspäin aina siltä puolelta josta kuljetaan sisään veneeseen, tyynyt on näin helpompi pitää puhtaana.

Toisen koristetyynyn aukko pitää vielä ommella käsin kiinni ja verhojen lenksut ommella, sitten ei ole enää mitään. Tuskin maltan odottaa, että pääsen laittamaan tuotokset paikoilleen!! Siinä saa vanha vene täysin uuden ilmeen. Kyllä tähän projektiin on aikaa ja rahaa mennyt ihan kiitettävästi, toivottavasti Ukko osaa edes vähän arvostaa tätä panosta, jonka olen veneeseen uhrannut. Itse asiassa olen lähes yksin hoitanut muidenkin varusteiden hankinnan (osti se sentään työkalusarjan..).

Menneen ajan lumoa.

Eksyin taas eräs päivä kangaskauppaan. Itse asiassa olin ostamassa keinonahkaa veneen patjoihin. Siinä odotellessani penkaisin kangaslaareja ja silmäni osuivat taas kerran jämäpalapusseihin. Eihän niitä sitten voinut sinnekään jättää. Ostin kaksi reilunkokoista pussia á euron. Olin sentään sen varran järkevällä tuulella että jätin kaksi muuta pussia laariin.

Kotona sitten tietenkin heti hypistelemään kankaanpala-aarteita. Pussukoista löytyi ihanaa kevyttä lilasävyistä kangasta, lilaa pellavamaista kangasta ja pitsiä. Näin heti silmissäni kesäisen vintage-tyylisen asun pienemmälle neidille. Isommallekin olisin voinut tehdä, mutta kangas hädintuskin riitti pienemmän vaateparteen. Lupasin kuitenkin katsella kankaita "sillä silmällä", että teen myös isommalle jonkun hänen haluamansa asun.

Tämä asu kaipaa mielestäni vielä jonkinlaista hiuskoristetta. Taidan tehdä ylijääneestä pitsistä jonkinlaisen hiuspannan tai ruusukkeen. Asusta puuttuu vielä vetoketju takaa.

Jaha, sitten takaisin veneen patjojen kimppuun.

Murusia

Tilasin taannoin kolmenlaista murukangasta. Kahdesta kesäisestä kankaasta onkin jo vaatteita tehty ja ne on käytetty aika tarkaan loppuun asti. Kolmas kangas jäi vielä odottamaan, mutta nyt sillekin tuli käyttöä. Nuorimman neidin kaveri täytti myös vuoden, itse asiassa neidin dynttäreitä edeltävänä päivänä. Aikani lahjaideoita mietittyäni päätin surauttaa kissakankaasta liivimekon. Siihen meni leikkauksineen aikaa noin puoli tuntia (jos sitäkään).

Välillä on kyllä ihan kiva ommella jotain muutakin kuin noita veneen patjojen päällisiä, vaikka nekin pitäisi saada kohtapuoliin valmiiksi, veneen vesillelasku on ensi viikolla.

Tilkku-unelmia

Pakko myöntää, että olen jollain tapaa "hurahtanut" tilkkutöihin. Mihinkään peittohommiin on vielä turha ryhtyä, enkä edes ole varma riittäisikö kärsivällisyyteni niin pitkiin projekteihin, niin upeita kun tilkkupeittoluomukset ovatkin. Tyynynpäällisiä sentään syntyy näissä käsissä, niihin kun ei mene päivä ja viikotolkulla aikaa.

Parasta tilkkutöissä on värien sommittelu. Jotenkin siinä voi päästää luovuutensa valloilleen. Kaikki ihmiset tarvitsevat jonkin purkautumistien kaikille paineille ja stressille, minulla se tuntuu olevan käsityöt. Nämä tilkkutyöt ovat juuri käsitöiden parhautta siinä suhteessa, että saa myös käyttää sitä omaa luovuuttaan.

Kankaita minulla on varastossa yllin kyllin. Niitä olen saanut anopilta, olen ostanut jämäkangaspusseja kangaskaupasta (niissä on suoranaisia aarteita tilkkutöihin, eivätkä maksa juuri mitään), muista hengentuotteista jääneitä paloja joita ei ole vain raaskinut heittää pois ym. Mikä minusta on myös hienoa, että saa ne jämäpalatkin käyttöön ja näkyville!

Tähän tyynyliinaan ajatus lähti taas, yllätys, yllätys, veneestä. Koko veneen vihreä värimaailma jotenkin inspiroi. Uusimmassa käsityökirjassani oli sopivan yksinkertainen ohje näin aloittelijalle. Siitä se ajatus sitten lähti, vai miten se nyt oli? Tyynyn kankaissa on luonnonaiheet ja sävyt, piristysripauksena poltettua oranssia. Värimaailma oli täysin minun omaani! Lopputuloksesta tuli aika nykyaikainen tilkkutyö. Tälle tyynylle on ehdottomasti tehtävä pari! Osa kankaista on mieheni edesmenneen tädin jäämistöä, joten hänenkin henkensä on tässä tyynyssä, varsinkin tädin itse solmuvärjäämässä kankaassa. Aina kun käytän tädin kankaita, ajattelen häntä, vaikka en oppinut koskaan häntä kunnolla tuntemaan, näinkin vain kerran.

Nuken kesäasu

Pikku välityönä tekaisin nukellekin hieman vaatetta. Isomman tytön vaatekaapista löytyi kahdet housut, joita ei ole paljon pidetty. Leikkasin niistä neitille parit shortsit ja käytin ylijääneet lahkeet näihin tuotoksiin. Nukke oli tyytyväinen uuteen kesäpukuunsa.

Lisää kesävaatetta

Tämä vink-neulekangas on minusta jotenkin niin ihanan pirteää, että en halunnut heittää sitä yhtään hukkaan. Vaikka yhtään vaatekappaletta kankaasta tuskin enää syntyy, en raaskinut heittää niitä muutamaa onnetonta tilkkuakaan pois, jos niistä vaikka syntyisi nukelle jotain.

Viimeiset syntyneet vaatekappaleet ovat tässä: pikkuneidille shortsit ja myssy. Niistä tulikin ihan kuin olisi tytölle tehty, vaikka niinhän ne ovatkin! Oli vain hieman hankalaa saada mannekiini pysymään paikallaan ja hyvässä kyvakulmassa, että saan vaatteista mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan.

Vink-haalari

Kun nyt ompelemaan ryhdyttiin, niin ommellaan sitten. Vielä illansuussa valmistui hellehaalari vuosikkaalle, vaikka tänään ei ollut maailman helpoin päivä. Kiitos siitä Ukolle, joka töistä palattuaan vietti tyttöjen kanssa hetken ulkona ja mamma sai ompeluhetken rauhassa.

Vink-hellemekko

Koska muru-kankaita vielä varastossa riitti sekä myöskin intoa, isommalle neitille syntyi hellemekko. Samasta kankaasta on tulossa vielä pienemmälle lyhyempilahkeiset hellehaalarit, kunhan vaan pääsen taas sorvin ääreen. Housut ovat jo valmiiksi leikattuna tuossa pöydällä. Jämäkankaista syntyy ehkä vielä pikkuneidille parit shortsit tai hamoset.

Ampparit Pampparit-kesäasu 1-vuotiaalle

Taisin saada jonkinlaisen inspiraation poikasen, kun palstalla eräs käsityöihminen oli tehnyt muksuilleen ihania kesähaalareita. Minun täytyi välittömästi kaivaa ompelukoneet esiin ja tehdä pikkuneidille samanlaisia kesäasuja. Olin jo aikasemmin tilannut upeita kotimaisia lasten neulekankaita ja niistä ampparikuvioinen sopi parhaiten pienelle tytölle kesäasuun. En vielä ollut aiemmin varma mitä kankaista syntyisi. Kaikista paras näihin kuviollisiin kankaisiin on yksinkertainen malli, sillä kankaan kuosi on niin kiva, ettei sitä halua turhilla "krumeluureilla" pilata. Minulla ei ollut mitään hyvää kaavaa haalariin, mutta aikaisemmin kirpputorilta tekemäni löytö oli juuri sopivan mallinen ja siitä sain laikattua mallin. Ampparikankaasta riitti vielä kimperimalliseen kesähattuunkin. Kyllä nyt kelpaa hellepäivä vietellä!

Viisivuotiaan helleasu

Sain valmiiksi yhden keskeneräisistä töistäni eli tämän kesäsetin viisivuotiaalle tyttärelleni. Aikaa viimeistelyyn menikin mahdottoman paljon eli toisin sanoen 10 minuuttia sisältäen housujen leikkauksen. Ei mikään mahdoton tehtävä, vaikka samalla katselinkin tyttöjen perään.

Olen jotenkin hurjan ihastunut noihin pallokuosiin ja tämä limenvihreä väri oli herkullinen. Lisäsin asuun säväyksenä oranssia resoria. Asusta tuli ainakin niin kiva, että tyttö on ollut se päällä siitä lähtien.

Kukasta kukkaan

Tässäpä hieman puutarhan keväällä kukkivien perennojen taidonnäytteitä. On kyllä mahtavaa ja ihanaa kulkea nyt pihalla kun ensimmäiset kukinnat on huipussaan, tuntuu että joka päivä löytää jotain uutta. Ensimmäisessä kuvassa ahkerin tämänhetkinen kukkija, kevätesikko.
Esikoiskukkapenkkini. Kultatyräkki alkaa hieman avata kukkanuppujaan, mutta kukinnan upeus on vasta edessäpäin. Esikot reunustavat penkkiä. Kevätvuohenjuuressa on jo muutama nuppu auennut. Uutuutena keskellä vasta hankkimani verikurjenpolvi. Tässä penkissä on hieman aukkoja, joihin en ole varsinaisesti keksinyt mitään mitä laittaa. Toivottavasti jossain vaiheessa tulee joku idea.
Ihanat ja kiitolliset kukkijat eli pikkusydämmet ovat aloittaneet koko kesän kestävän kukintansa. Taustalla valkoinen särkynytsydän.
Pikkutalvio kukkii myös kauniisti ja lehtimatto on myös paremman näköinen kun ruskea multa.
Tässä vasta ostamani erikoisuus kivikkoon: mantelityräkki. Siihen se pääsi kultatyräkkien seuraksi, vähän niinkuin lajitoveriensa pariin.
Päärynäpuun upea kukinta!

Ompeluhommia

Olen yllättäin joutunut myös ompeluhommiin luovan tauon jälkeen. Tuossa muutama aika takaperin saatiin uutta potkua veneen hankintaan, eli toisin sanoen vene jota olimme ostamassa on kaivautunut hankien alta päivänvaloon. Kävimme paattia katsomassa ja haalin samalla reisuulla mukaan veneen patjat ja verhot, jotta pääsen uusimaan niitä mieleiseksi. Urakka ei ole pieni, eikä helppo, eikä kyllä halpakaan. Onneksi patjoja ja päällisiä ei tarvitse moneen vuoteen sitten uusiakaan. Sattui vielä niin onnekkaasti, että anopin työmaalla oli paljon joutilaita paksuja vaahtopatjoja. Niistä olen jo kaksi leikellyt keulahytin patjoiksi. Vielä tarvitsisi laskujeni mukaan noin neljä patjaa, että saan uusittua kaikki pehmusteet.

Kankaat kävin haalimassa Eurokankaasta. Netissäkin olisi ollut vaihtoehtoja ja hintaeroja myös, mutta malttamattomana päätin hankkia ihan kangaskaupasta niin pääsin heti hommiin. Verhokangastakin tuli ostettua. Väritykseltään ja kuosiltaan veneen sisustuksesta ei ehkä ihan perinteinen tule, mutta tuleepahan ainakin oman näköinen!

Olipa kerran pikkuinen leikkimökki...

... ja intoa täynnä oleva viherpeukaloäiti. Olen jo siitä lähtien kun leikkimökki pystytettiin, miettinyt miten on istutuksien laita. Ajatukset ja suunnitelmat ovat muhineet pari talvea ja nyt taitaa olla melkein valmista (ainakin mielessäni). Koska toinen leikkimökin seinusta on lähestulkoon aina varjopuolella, istutan sinne kuuliljojen penkin. Jasmiini pääsee ahdistuksesta leikkimökin takaa terassin vierelle puolivarjoon. Olen jo istuttanut mökin aurinkoiselle puolelle vaaleanpunaisen kärhön kipuamaan terassin säleikköä pitkin. Luultavasti koko toinenkin seinusta saa jonkinlaisen kukkapenkin, mutta siihen ei vielä ole suunnitelmaa. Mökin seinään ostan suloisen vesisäiliön, josta tytöt voivat ottaa kasteluvettä pienille istutuksilleen. Haluaisin ottaa jonain kauniina aurinkoisena päivänä pikkuneidin yksivuotiskuvat leikkimökin ympäristössä. Ja ei kun toimeen!!

Jatkoa kivikkoryhmään

Nyt se on sitten tehty. Nimittäin se suunnitelma yhden vanhan kukkapenkin muuttamiseksi kivikkoryhmän jatkoksi. Pari päivää siinä menikin, kun ensin piti saada vanhat kasvit penkistä uuteen parempaan kasvupaikkaan, sitten raivata rikkaruohot ja levittäytynyt nurmikko pois penkistä ja siivota kivireunus. Kaupasta kantelin monta kassillista uusia kivikkokasveja ja siirtelin myös maksaruohoja ja muita esikkokukkapenkistä kivikkoon. Vanhan ja uuden kivikon väliin jätin kuitenkin särkyneen sydämmen omalle paikalleen ja sipulikukkien syhmän, jonka saatan siirtää myöhemmin syksyllä muualle asumaan.

Suuruudenhulluun suunnitelmaani kuuluu vielä se polku ja toinen kivikko sen toiselle puolelle, mutta jääköön se tuleville kesille, kivet nimittäin alkavat loppua kesken. Kiviä pitäisi kyllä saada iso kuormallinen lisää, sillä uuden talousrakennuksen päätyyn on suunniteltu kivimuuria.

Uuteen penkkiin pääsivät asukeiksi sammalleimu sininen ja punainen, punainen mehitähti, ruusuangervo, kaukasianmaksaruoho, komeamaksaruoho, patjarikkoja valkoinen ja punainen, kaunokainen ja sitten oli vielä joku mätästävä punakukkainen kasvi jonka nimeä en muista. Vanhasta penkistä pitäisi vielä siirtää punatähkä ja kiinnostava harmaalehtinen esikko tähän penkkiin.

LIsäkuvia kivikosta

Kivikossa kukkii myös tulppaani. Rakastan ensimmäisiä kevätkukkia pitkän talven jälkeen.Uusien kivikkokasvien rykelmä.

Esikkoa molemmin puolin sekä kultatyräkkiä. Tuskin maltan odottaa että kukat puhkeavat kukkimaan molemmissa.
Uutta kivikkoa hieman laajemmin. Vielä näyttää hieman keskeneräiselle, mutta jätin tarkoituksella aukkoja, jotta voin lisäillä kasveja myöhemminkin.