Tilkku-unelmia

Pakko myöntää, että olen jollain tapaa "hurahtanut" tilkkutöihin. Mihinkään peittohommiin on vielä turha ryhtyä, enkä edes ole varma riittäisikö kärsivällisyyteni niin pitkiin projekteihin, niin upeita kun tilkkupeittoluomukset ovatkin. Tyynynpäällisiä sentään syntyy näissä käsissä, niihin kun ei mene päivä ja viikotolkulla aikaa.

Parasta tilkkutöissä on värien sommittelu. Jotenkin siinä voi päästää luovuutensa valloilleen. Kaikki ihmiset tarvitsevat jonkin purkautumistien kaikille paineille ja stressille, minulla se tuntuu olevan käsityöt. Nämä tilkkutyöt ovat juuri käsitöiden parhautta siinä suhteessa, että saa myös käyttää sitä omaa luovuuttaan.

Kankaita minulla on varastossa yllin kyllin. Niitä olen saanut anopilta, olen ostanut jämäkangaspusseja kangaskaupasta (niissä on suoranaisia aarteita tilkkutöihin, eivätkä maksa juuri mitään), muista hengentuotteista jääneitä paloja joita ei ole vain raaskinut heittää pois ym. Mikä minusta on myös hienoa, että saa ne jämäpalatkin käyttöön ja näkyville!

Tähän tyynyliinaan ajatus lähti taas, yllätys, yllätys, veneestä. Koko veneen vihreä värimaailma jotenkin inspiroi. Uusimmassa käsityökirjassani oli sopivan yksinkertainen ohje näin aloittelijalle. Siitä se ajatus sitten lähti, vai miten se nyt oli? Tyynyn kankaissa on luonnonaiheet ja sävyt, piristysripauksena poltettua oranssia. Värimaailma oli täysin minun omaani! Lopputuloksesta tuli aika nykyaikainen tilkkutyö. Tälle tyynylle on ehdottomasti tehtävä pari! Osa kankaista on mieheni edesmenneen tädin jäämistöä, joten hänenkin henkensä on tässä tyynyssä, varsinkin tädin itse solmuvärjäämässä kankaassa. Aina kun käytän tädin kankaita, ajattelen häntä, vaikka en oppinut koskaan häntä kunnolla tuntemaan, näinkin vain kerran.

Nuken kesäasu

Pikku välityönä tekaisin nukellekin hieman vaatetta. Isomman tytön vaatekaapista löytyi kahdet housut, joita ei ole paljon pidetty. Leikkasin niistä neitille parit shortsit ja käytin ylijääneet lahkeet näihin tuotoksiin. Nukke oli tyytyväinen uuteen kesäpukuunsa.

Lisää kesävaatetta

Tämä vink-neulekangas on minusta jotenkin niin ihanan pirteää, että en halunnut heittää sitä yhtään hukkaan. Vaikka yhtään vaatekappaletta kankaasta tuskin enää syntyy, en raaskinut heittää niitä muutamaa onnetonta tilkkuakaan pois, jos niistä vaikka syntyisi nukelle jotain.

Viimeiset syntyneet vaatekappaleet ovat tässä: pikkuneidille shortsit ja myssy. Niistä tulikin ihan kuin olisi tytölle tehty, vaikka niinhän ne ovatkin! Oli vain hieman hankalaa saada mannekiini pysymään paikallaan ja hyvässä kyvakulmassa, että saan vaatteista mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan.

Vink-haalari

Kun nyt ompelemaan ryhdyttiin, niin ommellaan sitten. Vielä illansuussa valmistui hellehaalari vuosikkaalle, vaikka tänään ei ollut maailman helpoin päivä. Kiitos siitä Ukolle, joka töistä palattuaan vietti tyttöjen kanssa hetken ulkona ja mamma sai ompeluhetken rauhassa.

Vink-hellemekko

Koska muru-kankaita vielä varastossa riitti sekä myöskin intoa, isommalle neitille syntyi hellemekko. Samasta kankaasta on tulossa vielä pienemmälle lyhyempilahkeiset hellehaalarit, kunhan vaan pääsen taas sorvin ääreen. Housut ovat jo valmiiksi leikattuna tuossa pöydällä. Jämäkankaista syntyy ehkä vielä pikkuneidille parit shortsit tai hamoset.

Ampparit Pampparit-kesäasu 1-vuotiaalle

Taisin saada jonkinlaisen inspiraation poikasen, kun palstalla eräs käsityöihminen oli tehnyt muksuilleen ihania kesähaalareita. Minun täytyi välittömästi kaivaa ompelukoneet esiin ja tehdä pikkuneidille samanlaisia kesäasuja. Olin jo aikasemmin tilannut upeita kotimaisia lasten neulekankaita ja niistä ampparikuvioinen sopi parhaiten pienelle tytölle kesäasuun. En vielä ollut aiemmin varma mitä kankaista syntyisi. Kaikista paras näihin kuviollisiin kankaisiin on yksinkertainen malli, sillä kankaan kuosi on niin kiva, ettei sitä halua turhilla "krumeluureilla" pilata. Minulla ei ollut mitään hyvää kaavaa haalariin, mutta aikaisemmin kirpputorilta tekemäni löytö oli juuri sopivan mallinen ja siitä sain laikattua mallin. Ampparikankaasta riitti vielä kimperimalliseen kesähattuunkin. Kyllä nyt kelpaa hellepäivä vietellä!

Viisivuotiaan helleasu

Sain valmiiksi yhden keskeneräisistä töistäni eli tämän kesäsetin viisivuotiaalle tyttärelleni. Aikaa viimeistelyyn menikin mahdottoman paljon eli toisin sanoen 10 minuuttia sisältäen housujen leikkauksen. Ei mikään mahdoton tehtävä, vaikka samalla katselinkin tyttöjen perään.

Olen jotenkin hurjan ihastunut noihin pallokuosiin ja tämä limenvihreä väri oli herkullinen. Lisäsin asuun säväyksenä oranssia resoria. Asusta tuli ainakin niin kiva, että tyttö on ollut se päällä siitä lähtien.

Kukasta kukkaan

Tässäpä hieman puutarhan keväällä kukkivien perennojen taidonnäytteitä. On kyllä mahtavaa ja ihanaa kulkea nyt pihalla kun ensimmäiset kukinnat on huipussaan, tuntuu että joka päivä löytää jotain uutta. Ensimmäisessä kuvassa ahkerin tämänhetkinen kukkija, kevätesikko.
Esikoiskukkapenkkini. Kultatyräkki alkaa hieman avata kukkanuppujaan, mutta kukinnan upeus on vasta edessäpäin. Esikot reunustavat penkkiä. Kevätvuohenjuuressa on jo muutama nuppu auennut. Uutuutena keskellä vasta hankkimani verikurjenpolvi. Tässä penkissä on hieman aukkoja, joihin en ole varsinaisesti keksinyt mitään mitä laittaa. Toivottavasti jossain vaiheessa tulee joku idea.
Ihanat ja kiitolliset kukkijat eli pikkusydämmet ovat aloittaneet koko kesän kestävän kukintansa. Taustalla valkoinen särkynytsydän.
Pikkutalvio kukkii myös kauniisti ja lehtimatto on myös paremman näköinen kun ruskea multa.
Tässä vasta ostamani erikoisuus kivikkoon: mantelityräkki. Siihen se pääsi kultatyräkkien seuraksi, vähän niinkuin lajitoveriensa pariin.
Päärynäpuun upea kukinta!

Ompeluhommia

Olen yllättäin joutunut myös ompeluhommiin luovan tauon jälkeen. Tuossa muutama aika takaperin saatiin uutta potkua veneen hankintaan, eli toisin sanoen vene jota olimme ostamassa on kaivautunut hankien alta päivänvaloon. Kävimme paattia katsomassa ja haalin samalla reisuulla mukaan veneen patjat ja verhot, jotta pääsen uusimaan niitä mieleiseksi. Urakka ei ole pieni, eikä helppo, eikä kyllä halpakaan. Onneksi patjoja ja päällisiä ei tarvitse moneen vuoteen sitten uusiakaan. Sattui vielä niin onnekkaasti, että anopin työmaalla oli paljon joutilaita paksuja vaahtopatjoja. Niistä olen jo kaksi leikellyt keulahytin patjoiksi. Vielä tarvitsisi laskujeni mukaan noin neljä patjaa, että saan uusittua kaikki pehmusteet.

Kankaat kävin haalimassa Eurokankaasta. Netissäkin olisi ollut vaihtoehtoja ja hintaeroja myös, mutta malttamattomana päätin hankkia ihan kangaskaupasta niin pääsin heti hommiin. Verhokangastakin tuli ostettua. Väritykseltään ja kuosiltaan veneen sisustuksesta ei ehkä ihan perinteinen tule, mutta tuleepahan ainakin oman näköinen!

Olipa kerran pikkuinen leikkimökki...

... ja intoa täynnä oleva viherpeukaloäiti. Olen jo siitä lähtien kun leikkimökki pystytettiin, miettinyt miten on istutuksien laita. Ajatukset ja suunnitelmat ovat muhineet pari talvea ja nyt taitaa olla melkein valmista (ainakin mielessäni). Koska toinen leikkimökin seinusta on lähestulkoon aina varjopuolella, istutan sinne kuuliljojen penkin. Jasmiini pääsee ahdistuksesta leikkimökin takaa terassin vierelle puolivarjoon. Olen jo istuttanut mökin aurinkoiselle puolelle vaaleanpunaisen kärhön kipuamaan terassin säleikköä pitkin. Luultavasti koko toinenkin seinusta saa jonkinlaisen kukkapenkin, mutta siihen ei vielä ole suunnitelmaa. Mökin seinään ostan suloisen vesisäiliön, josta tytöt voivat ottaa kasteluvettä pienille istutuksilleen. Haluaisin ottaa jonain kauniina aurinkoisena päivänä pikkuneidin yksivuotiskuvat leikkimökin ympäristössä. Ja ei kun toimeen!!

Jatkoa kivikkoryhmään

Nyt se on sitten tehty. Nimittäin se suunnitelma yhden vanhan kukkapenkin muuttamiseksi kivikkoryhmän jatkoksi. Pari päivää siinä menikin, kun ensin piti saada vanhat kasvit penkistä uuteen parempaan kasvupaikkaan, sitten raivata rikkaruohot ja levittäytynyt nurmikko pois penkistä ja siivota kivireunus. Kaupasta kantelin monta kassillista uusia kivikkokasveja ja siirtelin myös maksaruohoja ja muita esikkokukkapenkistä kivikkoon. Vanhan ja uuden kivikon väliin jätin kuitenkin särkyneen sydämmen omalle paikalleen ja sipulikukkien syhmän, jonka saatan siirtää myöhemmin syksyllä muualle asumaan.

Suuruudenhulluun suunnitelmaani kuuluu vielä se polku ja toinen kivikko sen toiselle puolelle, mutta jääköön se tuleville kesille, kivet nimittäin alkavat loppua kesken. Kiviä pitäisi kyllä saada iso kuormallinen lisää, sillä uuden talousrakennuksen päätyyn on suunniteltu kivimuuria.

Uuteen penkkiin pääsivät asukeiksi sammalleimu sininen ja punainen, punainen mehitähti, ruusuangervo, kaukasianmaksaruoho, komeamaksaruoho, patjarikkoja valkoinen ja punainen, kaunokainen ja sitten oli vielä joku mätästävä punakukkainen kasvi jonka nimeä en muista. Vanhasta penkistä pitäisi vielä siirtää punatähkä ja kiinnostava harmaalehtinen esikko tähän penkkiin.

LIsäkuvia kivikosta

Kivikossa kukkii myös tulppaani. Rakastan ensimmäisiä kevätkukkia pitkän talven jälkeen.Uusien kivikkokasvien rykelmä.

Esikkoa molemmin puolin sekä kultatyräkkiä. Tuskin maltan odottaa että kukat puhkeavat kukkimaan molemmissa.
Uutta kivikkoa hieman laajemmin. Vielä näyttää hieman keskeneräiselle, mutta jätin tarkoituksella aukkoja, jotta voin lisäillä kasveja myöhemminkin.

Kivikkoinen kukkaryhmä

Olen aina pitänyt kovasti luonnonkivistä puutarhanrakennuksessa. Ehkä mieltymykseni juontaa lapsuudestani, jolloin vietimme paljon aikaa Saimaan kivikkoisilla rannoilla. Muistan jo lapsena keränneeni kaikenlaisia kivannäköisiä kiviä. Siksi tuntuu, että puutarhassani täytyy ehdottomasti olla kivikkoinen kukkapenkki.

Perustin jo pari vuotta sitten pienen kivisen laikun keskelle kuivaa nurmikkoa. Saatiin lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kuivaa nurmikkoa vähemmän ja uusi kukkapenkki. TIesin jo silloin, että penkki ei jää niin pieneksi ja kutsuinkin sitä laajenevaksi kivikoksi. Tänä keväänä se onkin saanut jo jatkoa.

Omalta pihaltamme on löytynyt jo paljon kiviä kaikenlaiseen viherrakentamiseen. Kivet ovat seilanneet tähän mennessä ympäri puutarhaa, aina uuden projektin tieltä pois. En ole antanut heittää yhtäkään pienempääkään kiveä jätemaan mukana pois, vaan olen sitkeästi niitä keräillyt ja kasannut sinne tänne. Silloinkin kun rakennustyömaalle tuli hiekkakuormia, hyökkäsin petona kasan kimppuun ja hihkuin innoissani aina kun uusi iso - tai pienikin - kivi löytyi! Ukkokultani taisi pitää minua hieman hulluna, mutta on kuitenkin hyväksynyt omituisuuteni aika hyvin. Hiekan seasta putkahtelee vieläkin uusia kiviä, ihan kuin olisi sienimetsällä. Maltan tuskin odottaa uutta hiekkakuormaa...

Tässäkin projektissa vaivaa tauti nimeltä suuruudenhulluus. Vaikka en ole käyttänyt läheskään kaikkia kiviäkään, mietin jo mistä saisin uusia ja kivikkokasvit vetävät myös puutarhaliikkeissa minua puoleensa kuin hunaja karhua. Olen jo ostanut kymmenkunta kivikkokasvia: maksaruohoja, kukkivia kivikkokasveja, ristikkiä. Vanhoista kukkapenkeistä ovat kivikkoon päässeet kasvamaan toinen kultatyräkki (jaettuna) ja isotädiltäni saadut punaiset kevätesikot. Projekti elää vielä. Suunnitelmissa on polun rakentaminen kivikon viereen ja sen toiselle puolelle jatkokivikkoryhmä. Periaatteessa kivikkoa voisi jatkaa jopa pensasaitaan asti. Ruusuangervot odottavat vielä istuttamista, sillä en ole vielä varma, mihin kohtaan niistä tulee ryhmä. Kivikko tulee jatkumaan vanhan kukkapenkin alueelle, sillä yhdistin sen ja aikaisemman kivikkoryhmän yhdeksi pitkäksi penkiksi. Vanha kukkapenkki vaatii kyllä enemmän suunnitelmallisuutta, sillä siellä on paljon siirrettäviä kasveja ja kaikkea ei voi siirtää samaan aikaan. Uusi kukkapenkki on jo tehty kaivonrenkaan luokse, se odottaa vain uusia kasveja asukikseen.