Vaippa-show jatkuu

Olen saanut vihdoinkin uudet kankaat. Postissa tuli näin alkuun useita metrejä bambufleecea, valkoista mikrofleecea, Mikki Hiiri-fleecea ja mummon kissakassiin kissakangasta jossa on oikean näköisiä kissoja (siitä lähti heti suunnitelmat käyntiin, mutta ei vielä, ennenkuin olen saanut vaipat tehtyä). Mikki-fleecesta syntyi nyt alkuun ainakin yksi sisävaippa, Mikki on tietysti kuosina, imuna runsaasti bambua, kiinteänä sekä läppänä ja kuivapintana auringonkeltainen coolmax.

Fleece pintana on minulle hieman outo ja kangas inspiroi minua muulla tavalla, luultavasti tämä jää ainoaksi tällaiseksi vaipaksi, vaikka siitä ihanan pehmeä paketti syntyikin. Kankaasta syntyy sen sijaan pienelle tytölleni kesähaalari viileneviin iltoihin. Saa nähdä riittääkö kangas hupulliseen, vai pitäkö ostaa vaikka punaista yksiväristä fleeceä lisää, resoria nyt joutuu ostamaan kuitenkin, sekä varmaan trikoota vuoreen. Postissa on tulossa onneksi lisää kankaita ihan vain sisävaippojen tekoa varten.

Nopeana työnä syntyi vielä kolme lisäimua, kaksi bambukerrosta ja joustofroteeta.

Huomenna aloitan taas taskuvaippojen sekä läppätiimalasi-imujen valmistuksen. Pääsääntönä pidän sitä, että yhtä taskua vastaa aina yksi imuvaippa. Kunhan kyllästyn tähän vaipan tekoon, teen vaihtelun vuoksi tilkkutöitä mummon kissakassin muodossa. Pojalle pitäisi myös tehdä lupaamani Tilda-lammas.

Uusia kankaita

Ai että nuo kestovaippojen pul-kankaat on niin herkullisen ihania, että niitä suoranainen ilo ommella. Kaikki suloiset eläinkuosit ja kukkaset, vaipanvaihtokin on joskus jopa hauskaa. Viimeeksi tilasin taas uudenlaisia kankaita, joita en ole vielä käyttänyt vaipoissa ollenkaan, siilit ja sienet ja pöllöset kankaista syntyikin söpöjä taskuvaippoja. Tarpeeseen ne tulevatkin, kaikki m-koon vaipat on nyt pistetty sivuun ja käytössä on ainoastaan l-kokoa. Tällä hetkellä pyykkikone pyörii vielä joka päivä, mutta tuotosten lisääntyessä ei tarvitse vaippapyykkiä pestä kuin joka toinen päivä.

Odottelen edelleen uusia kankaita, ihanaa kun on jotain jota odotaa ja tietää että tekemistä riittää päiviksi eteenpäinkin.

Sukkaa pukkaa

No vihdoinkin isosiskon sukat ovat valmiit. Niitä piti sitten ns. välityönä tehdä ja ajattelin että äkkiäkös nyt yhdet lasten sukat syntyy, mutta niin vaan vierähti ainankin viikko ennekuin sain valmiiksi. Jotenkin on ollut niin paljon kaikkea muuta sähellystä ja ompelua, että illalla vaan kaatuu sohvalle rättiväsyneenä, joskus piikkimaton päälle. Silloin hyvä että jaksaa eväänsä liikauttaa, saati vielä puikotella!

Valkoisen woolin loppukerä kävi imurissakin, onneksi mies sai sen pelastettua, en olisi millään viitsinyt enää ostaa uutta valkoista wool-kerää vain yhden sukankärjen vuoksi. Isosiskokin kyseli jo jossain välissä, että millon sie teet nuo sukat valmiiksi. Tein niistä tarkoituksella "tiukan sovitteen" ettei pyöri sukat monoissa kun hiihtämään lähdetään.

Uutta vaippa ja vanhan "tuunausta".

Sain tehtyä myös kolmannen version imuvaipasta, eli tuplapitkällä läpällä. Pian päästään testaamaan käytännössä mikä niistä toimii parhaiten. Kunhan postista kolahtaa taas lisää kankaita niin saa tehtyä niitä imuja lisää.

Seuraavana ohjelmassa on taskuvaippojen tekoa. Kaksi on jo valmiina leikattuna. Nopeana välityönä tuunasin yhtä Babyidean nauhavaippaa, joka ei minusta millään muotoa ole kätevä eikä imukaan vaipassa ollut riittävä yksinään. Napsaisin nauhat vaipasta pois ja laitoin tilalle tarrat, lisäimuksi tein läpän jossa on kolme bambufleecekerrosta ja kuivapintana mikrofleece. Taakse lisäsin kuminauhan. En tiedä on vaippa mikään huippu vieläkään, mutta huomattavaa parannusta on havaittavissa. Luulen että vaippa toimii nyt villahousujen kanssa tarpeeksi hyvin.

Kauppa on käynyt palstalla oikein mukavasti ja yli puolet vanhoista s- ja m-koon vaipoista on lähtenyt uusiin koteihin. Sain ainakin hieman helpotusta siihen, kuinka paljon rahaa kankaisiin on mennyt, en uskalla sitä edes ajatella. Myydyistä vaipoista sain kuitenkin ainakin 3/4 niiden kankaisiin menneistä rahoista takaisin. Vielä on vaippoja myymättä, etsin pian toisen myyntikanavan että saan tilaa vaippakaappiin.

Siitä se ajatus sitten lähti...

On se kumma, kun alkaa suunnitella jotain uutta, niin sitä pitää miettiä ja kehitellä esim. yöllä imettäessä. No, ensimmäinen prototyyppi aikaisemmin mainitsemasatani läpällisestä tiimalasitaskuimusta on nähnyt päivänvalon. Imukerroksia siihen tuli vain 6, mukaanlukien joustofroteekerroksen. Mietin tuossa että onko se riittävä. Ainahan niitä imuja voi lisätä tarpeen mukaan tai pistää vaikka kaksi päällekkäin taskuvaippaan. Mielessä kuitenkin jatkui luomistyö ja ajatuksena olisi seuraavana tehdä samanlainen imu vaikkapa tuplapitkällä läpällä tai sitten jättää imu molemmista päistä avoimeksi ja tehdä kaksi läppää. Voi olla että testaan molempia ajatuksia.

Päivittelin tuossa mieheni epätoivoisia vaipantaitteluyrityksiä. Miksi se on niin vaikeaa, vaikka mieheni on kuitenkin insinööri? Siis jos vaipassa on nepit jossa on uros ja naaras, niin onko niitä vaihtoehtoja sitten liikaa? Hänellä vaan tuntuu vahvuudet olevan lukujen pyörittelyssä. Onneksi on sentään niellyt purematta tämän kestovaippainnostukseni, eikä ole ehdottanutkaan siirtymistä kestiksiin. Luulisi näiden uusien imujen jotenkin menevän jakeluun, senkun sujauttaa läpät sisään ja edelleen taskuun.

Toiseen imuun tein kaksi läppää. Pitäisi riittää ihan sellaisenaan ilman lisäimuja, imukerroksia on yhteensä yhdeksän.

Siilit ja sienet

Tässä on nyt vihdoinkin uutuuskankaasta tehty vaippa. Meidänkin pikkuneitille tulee samasta kuosista taskuvaippoja. Tämä on aio ja lähti maailmalle. Imuina bambua (tottakai) viisi kerrosta tai enemmänkin kun ulosvedettävän läpän taittelee kaksinkerroin. Sivussa nepit ja kuivapintana coolmax.

Kestovaippahulinat!

Päähäni ei mahdu tällä hetkellä muuta kuin kestovaipat, oikeasti. Ihan hurja draivi päällä ja kaikkien ompeluksien keskellä päässä surraa uusia ajatuksia. Tänään kokeilen ommella uudenlaista imuvaippaa. Tarvitsen sellaisen imun joka on nopeasti kuivava, helppo, pysyy paikallaan. Muotona täytyy siis olla tiimalasi ja imuna bambu tai hamppu. Että imua olisi tarpeeksi, täytyy imukerroksia olla siis vähintään viisi. Mitä jos tarvitsee siihen vielä enemmän imua, eli siis taskumalli...hmmmm. Tadaa, ajatus on valmiina! Taskullinen, läpällinen tiimalasi-imu! Läpän lisäksi sinne voi siis laittaa vielä lisäimun. Saa nyt nähdä kuinka tämä ajatus toimii, ensimmäinen vaippa on jo valmiiksi leikattuna, tuskinpa hurauttamiseen menee kymmentä minuuttia pidempää.

Muitakestovaippajuttuja tänään: kaupankäynti palstalla jatkuu, pienet vaipat etsivät uusia omistajia. Myyntiin menevä vaippa on leikattu valmiiksi, senkun ompelee. Taskuvaippoja on ehdottomasti leikattava lisää, ellei halua pestä vaippapyykkiä joka päivä. M-koon vaippoja pitäisi valokuvata, jotta nekin pääsisivät uusille käyttäjille.

Kuvassa viimeisimmät luomukseni, neljä taskuvaippaa sivunepeillä sekä yksi aio. Tähän mennessä l-kokoa on syntynyt kuusi taskuvaippaa, kaksi sisävaippaa, kaksi vaippakuorta housumallisena, viisi perhosimua sekä kolme aio:ta. Näillä ei kyllä vielä pitkälle pötkitä, joten ei kun takaisin sorvin ääreen. Harmi kun miehen työ haittaa kestovaippahulinoita...

Sukkaa ja vaippaa

Käsitöiden saralla on nyt perusasioiden päivät, tällä hetkellä teen ainoastaan akuutteja tarpeeseen tulevia kädentöitä. Oikeastaan isosiskolle tulevat villasukat eivät nyt niin tärkeät ole (villasukkakori tursuaa mummon tekemiä sukkia), mutta täytyyhän sitä nyt vähän hifistellä.

Kestovaipat sen sijaan ovat aika tärkeitä. Meidän superpissijä pikkuneiti tarvitsee pian isompaa kokoa vaippoja. Periaatteessa m-koko vielä mahtuu, mutta aina ei jaksaisi vaihtaa vaippaa tunnin parin välein. Kun aikaa vierähtä enemmän saa vaihtaa vaatteetkin vaipan lisäksi.

Kaivoin siis kestovaippakankaat kaapista ja piipahdin nettikangaskaupassa usealla kymmenellä eurolla köyhtyneenä. Lohduttaudun aina sillä, että kyllä ne vaipat sitten voi myydä kun niitä ei enää tarvitse ja nämä uusimmat vaipat ovat kuitenkin tuotekehittelyni huippu ja kuositkin aivan syötävän ihania! Lisäksi eräs nettituttavani tilasi yhden aio-vaipan lisää, olen aikaisemmin tehnyt hänelle kolme vaippaa. Lisäperusteluna ylettömälle kankaisiin tuhlaamiselleni olen pitänyt sitä, etten paljon muuta tarvitse, kunhan kankaita ja lankaa riittää niin meikkätyttö on tyytyväinen.

Eilisen illan ja tämän päivän aikana olen jo saanut jotain valmistakin heitettäväksi tiskiin. Tein ihan uudenlaisiakin vaippasysteemejä, koska jokin ratkaisu öisille ylivuodoille on tehtävä, ettei aamulla ole kaikki paikat nesteessä. Tein ihan tavallisella kaavalla vaipan, johon ompelin joustokanttinauhasta reunukset. Vaippa pujotetaan sisävaipan päälle niinkuin alushousut. Katsotaan nyt toimiiko tämä, vai vieläkö pitää keksiä muuta. Alkaa kyllä jo ideat loppua. En millään haluaisi siirtyä kertakäyttövaippoihin yölläkään, kun on näin pitkälle päästy ilmankin.

Kuvassa on kaksi perhosvaippaa (taitellaan ja kiinnitetään nepeillä muotoonsa), neljä bambuista lisäimua, kaksi niitä uusia vaippajuttuja ja sisävaippa.

Mummon kissakassi

Oma äitini halusi heti oman tilkkukassin italiantunneilleen, kun näki isosiskon lehmätilkkukassin. Aiheeksi hän halusi tietysti kissan, kun hänellä on kotona kaksi kultamurua, somali/persialainen ja ragdoll. Tietysti innostuin heti ajatuksesta ja melkein siltä seisomalta olisin halunnut lähteä kissa-aiheista kangasta etsimään.

Kankaan hankkiminen ei ollutkaan mikään helppo homma. Kissa-aiheisia kankaita ei meinannut löytyä koko kaupungista, vaikka täällä on peräti kolme kangaskauppaa, ainakin oman tietoni mukaan. Yhdessä kaupassa oli hyvännäköistä kissakangasta josta oli tehty tyynynpäällisiä (tietenkin) ja enempää kangasta ei kuulema ollut. Päädyin sitten kissahahmotelmakankaaseen, en aidonnäköiseen kissaan. Katsotaan nyt sitten mitä kankaasta syntyy.

Kotona kasasin kankaita pöydälle, kääntelin ja vääntelin ainakin puoli tuntia eri vaihtoehtoja enkä vieläkään ole päässyt yhteisymmärrykseen itseni kanssa. Luomistyö tuntuu olevan välillä vaikeaa. Lisäksi siinä suunnitellessani päähäni tupsahti ainakin pari kolme sivuideaa, joten keskittyminenkin oli vähän mitä oli. Lopulta päädyin laittamaan kankaat ainakin vähäksi aikaa sivuun ja tekemään muita töitä välillä. Otan kankaat muutaman päivän päästä esiin uudestaan.

Isosiskon kypärämyssy

Puikot ovat kilisseet ahkerasti ja kypärämyssy valmistuikin lähes ennätysvauhtia. Ihan valmis myssy ei vielä ole, vaan vaatii sisälleen mikrofleecevuoren, Nalle kun tuppaa vähän kutittamaan. Isompi tyttö oli kyllä tyytyväinen tuotokseen, hyvä että raaski ottaa hatun päästään kun otettiin ensin kuvia.

Nyt ajattelin aloittaa samasta langasta villasukat tytölle, pitäähän se nyt samaa sävyä sukat olla.

Puikoissa taas

Neuloosi iski jälleen. Ajattelin ensin että teen neuletta vaan silloin kun pikkuneiti on unilla tai illalla telkkarin ääressä, mutta nyt en saa mokomaa tekelettä pois mielestäni vaan pitäisi koko ajan puikotella. Niin ne vaan vie mennessään, kun jostain innostuu. Kannoin tuossa eilisiltana koko Novita/Moda/Suurikäsityölehti-arsenaalin olohuoneeseen ja istuin selailemaan ja hekemaan inspiraatiota. Löytyihän sitä, vaikka en ehtinyt selata vielä puoliakaan lehdistä.

Itse asiassa ennen selailua, isännän vinkistä, tein inventaarion lankakaapissa. Tuloksena iso muovikassillinen erilaisia puuvilla ja villalankoja, joitakin enemmän toisia vähemmän. Isäntä oli sitä mieltä, että ennenkuin ryntään siltä seisomalta lankakauppaan, olis vanhoille langoille tehtävä jotain. Lehdistä siis etsimään sopivaa pientä tai keskisuurta neuletyötä, joka saataisi jopa valmistua. Kaapista löytyi useita keskenjääneitäkin töitä, joten mitään kovin suurta ja kunnianhimoista ei kannattanut aloittaa.

Lehdistä löytyi kolme mielenkiintoista ohjetta, lasten kypärämyssy, villaballerinat/tossut ja kaksi ihanaa kesäistä neuleasua nukelle. Aloitin kypärämyssystä isommalle neitille, lankana resoriin valkoista Woolia ja itse hattu Nalle four seasons Kevät-lankaa. Pienemmälle tytölle saatan myös tehdä myssyn, ensi syksyksi.

Käsityökirjakerhon kuukauden kirja jotenkin kuvasti juuri tämän hetkistä neule- ja lankatilannettani: Neulo, virkkaa, kirjo jämä-langasta. Turha epäilläkään etteikö kirja saa postiluukusta kotiin kolahtaa...

Käsityökrapula

Nyt sitten iski se käsityökrapula kun sain toisen pehmokaniinin valmiiksi. Kun on kunnon draivi päällä niin jatkuvasti pitäisi olla joku projekti päällä. Taidan leikata pehmolampaan kaavat ainakin valmiiksi ja sitten voisi olla vuorossa muutamat kestovaipat, niitä pian jo tarvitaan. Itse asiassa L-vaipoissa on niin paljon säätövaraa, että ne ovat käytössä jo nyt. Tuolla olisi kankaat ainakin kuuteen taskuvaippaan ja valmiiksi leikattuna on myös yksi sisävaippa, senkun ompelee pois.

Voisin myös aloittaa jonkin neuleen. Neule on siitä hyvä projektina että sitä voi tehdä kaikki luppoaika, vaikka telkkaria katsellessa. Minulla taitaa olla sukuvika, ettei osaa edes paikallaan istuessaan olla tekemättä mitään, äitini on samanlainen, edesmennyt mummoni myös. Ajattelin tuossa sitä mieheni tätiä, jonka kädentyöt jäivät tänne maan päälle muistuttamaan hänestä. Varmaan tädin läheiset ihmiset niitä nähdessään muistelevat tätiä myös. Ehkä käsitöiden tekeminen onkin jollain tapaa sitä, että haluaa oman kädenjälkensä tähän maailmaan, ei jää unohduksiin.

Uusi Tilda-kaniini syntymässä

Kasasin jo tuohon pöydälle tarvikkeet uutta Tilda-kaniinia varten. Tästä pupusta tulee punasävyinen mutta muuten samanlainen kuin toisella tytöllä. Isompi tyttö varasi tämän syntyvän pupun itselleen koska sen vaatteet ovat punaiset. Ei muuta kuin kangasta leikkaamaan, kaavat ovatkin jo valmiina tuossa kirjan välissä.

Heti aamusta tänään leikkasin loput kaniinista ja aloitin jo aamupäivällä vaatteiden ompelun. Samalla kun ompelin, mietin näille kaniinineidoille nimiä. Pikkuneidin siniraitainen kaniini vaikutti minusta Amelielle ja isomman tytön kaniini sai nimekseen Elviira.

Pupu on nyt päivän mittaan edennyt siihen pisteeseen että olen jo ompelemassa toista käsivartta kiinni, pian pääsee tämäkin kaniinineito leikkeihin, isompi tyttö onkin riepottanut jo ihan kiitettävästi pikkusiskonsa kaniinia leikeissään. Toivottavasti pikkuneidin kaniinista jää vielä leikittävää myöhemmäksi, ettei tarvitse alkaa uutta väsäämään (toisaalta en kyllä paljon sitä vastustelisi, vaikka joutuisinkin taas yhden kaniinin tekemään).

Illalla sain pupuneidille jo housutkin jalkaan ja mekon ommeltua, enää puuttui sydänaplikaatio, jonka teinkin heti aamusta kun saatiin muut aamutoimet tehtyä. Sitten ei enää ollutkaan muuta kuin vaatteet päälle, muutama tikki ja silmät ja nenä. Nyt on sinisävyisellä kaniinilla punapukuinen sisko! Seuraavaksi ryhdyn suunnittelemaan pojalle lammasta. Hän olisi halunnut possun, mutta kirjasta ei löytynyt siihen kaavoja joten lampaaseen on tyydyttävä. Mielessäni alkoi myös itää ajatus, että alkaisin työstämään pääsiäiseksi jotain kivaa, hanhi anopille ja kana omalle äitilleni. Kirjassa oli myös muita ihania pääsiäisaiheisia juttuja joita voisi hyödyntää.

Neulominen ja virkkaus

Niin, neulominen tulee aina kausittain. Välillä olen hyvinkin tuottelias ja sitten on pitkiä aikoja jolloin en saa silmukkaakaan aikaiseksi. Olen viime aikoina suosinut hieman pienempiä ja nopeampia neuletöitä, että saan varmasti jotain valmiiksikin. Syksy on ollut aina otollista aikaa neulomiselle ja tänäkin syksynä olen tehnyt jos jonkinmoista hengentyötä jopa valmiiksi asti. Yksi mikä vaikutti asiaan oli tuo kestovaippailu. Villapöksyjä on syntynyt hahtuvasta ja merinosta.

Hatut ja lapaset ovat myös olleet pinnalla syksyn neuletöissä. Novitalla kun ilmestyi uutuuslanka Puro, niin siitä inspiroituneena olen tehnyt hattua, kaulaliinaa, kaulureita, lapasia, sukkia pikkuneitille. Lanka on tosi miellyttävä neuloa ja jos ei ole niin huipputarkka värien sointumisesta toisiinsa saa aika joutuisasti valmista. Hatuissa olen myös tehnyt Rose-mohairista pari hattua, toisen itselle ja toisen mummolleni joululahjaksi. Lisäksi olen tehnyt omalle äitilleni Rose-mohair-luxista talvisen mobilen.

Kestovaipat

Kun tämä viimeinen kullanmuru ilmoitti tulostaan, ajattelin ainakin osittain alkaa kestovaippailemaan ja nimenomaan tekemään vaippoja itse. Aloitin aika vaatimattomilla materiaaleilla, mutta pian ryhdyin kokeilemaan erilaisia materiaaleja ja suorastaan opiskelemaan kestovaippailua. Eipa aikaakaan kun kaiki mahdolliset nettikaupat oli koluttu läpi ja sylissä oli taas aimo kasa kankaita, ja minkälaisia. Hurahdin ihan täysin niihin ihaniin kuoseihin. myöhemmin tuli myös tarve tuotekehittelyyn kun etsin sopivaa mallia yövaipaksi meidän superpissijälle. Nyt on taas tuotekehittelyn paikka, kun pitäisi tehdä L-koon vaippoja. M-koko alkaa jädä jo hieman pieneksi meidän neitille.

Kestovaippailussa olen suosinut:
- bambufleece tai -college imuksi
- joustofrotee
- br. pul (breathable)
- mikrofleece
- coolmax

Nyt olen viimeisimpiin vaippoihin laittanut kiinnitykseksi muoviset nepit tarrojen sijaan. Nepeillä kiinnityksestä tulee jotenkin mukavampi päällä. Nepit kun sijaitsevat sivulla, niin tytön päästyä taaperoikään ei ehkä tule niin suurta houkutusta repiä niitä irti, kuin että jos ne sijaitsevat edessä. Lisäksi vaipan istuvuus on parempi. Mutta tuotteen ominaisuudet testataan vasta sitten kun neiti yltää pystyasentoon.

Olen jopa saanut tehtyä pari AIO:ta myyntiin (AIO=all in one). Yksi niistä on tuossa kuvassa