Pakko myöntää, että olen jollain tapaa "hurahtanut" tilkkutöihin. Mihinkään peittohommiin on vielä turha ryhtyä, enkä edes ole varma riittäisikö kärsivällisyyteni niin pitkiin projekteihin, niin upeita kun tilkkupeittoluomukset ovatkin. Tyynynpäällisiä sentään syntyy näissä käsissä, niihin kun ei mene päivä ja viikotolkulla aikaa.
Parasta tilkkutöissä on värien sommittelu. Jotenkin siinä voi päästää luovuutensa valloilleen. Kaikki ihmiset tarvitsevat jonkin purkautumistien kaikille paineille ja stressille, minulla se tuntuu olevan käsityöt. Nämä tilkkutyöt ovat juuri käsitöiden parhautta siinä suhteessa, että saa myös käyttää sitä omaa luovuuttaan.
Kankaita minulla on varastossa yllin kyllin. Niitä olen saanut anopilta, olen ostanut jämäkangaspusseja kangaskaupasta (niissä on suoranaisia aarteita tilkkutöihin, eivätkä maksa juuri mitään), muista hengentuotteista jääneitä paloja joita ei ole vain raaskinut heittää pois ym. Mikä minusta on myös hienoa, että saa ne jämäpalatkin käyttöön ja näkyville!
Tähän tyynyliinaan ajatus lähti taas, yllätys, yllätys, veneestä. Koko veneen vihreä värimaailma jotenkin inspiroi. Uusimmassa käsityökirjassani oli sopivan yksinkertainen ohje näin aloittelijalle. Siitä se ajatus sitten lähti, vai miten se nyt oli? Tyynyn kankaissa on luonnonaiheet ja sävyt, piristysripauksena poltettua oranssia. Värimaailma oli täysin minun omaani! Lopputuloksesta tuli aika nykyaikainen tilkkutyö. Tälle tyynylle on ehdottomasti tehtävä pari! Osa kankaista on mieheni edesmenneen tädin jäämistöä, joten hänenkin henkensä on tässä tyynyssä, varsinkin tädin itse solmuvärjäämässä kankaassa. Aina kun käytän tädin kankaita, ajattelen häntä, vaikka en oppinut koskaan häntä kunnolla tuntemaan, näinkin vain kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti