Kastelahja kummitytölle

Kun käsityöt ovat lähellä sydäntäni, niin halusin pienelle kummitytölle tehdä jotain itse, ihan käyttöön, ei pelkästään muistoksi. Päädyin tilkkupeittoon, sillä olen jo pitkään ihastellut kaikenmoisia tilkkutöitä, olen jopa tilannut pari tilkkutyökirjaa, jos vaikka oikein kovasti innostuu "taiteilemaan".

Sain kun sainkin kastelahjan valmiiksi, vaikka palojen leikkaamisen jälkeen oli pitkän aikaa olo, ettei olisi millään huvittanut. Neuloosikin häiritsi hieman työn edistymistä. Sitten ajattelin, että miten ihanaa olisi antaa peitto lahjaksi, sillä tiedän serkkuni vaimon arvostavan kädentöitä, itse kun on leipuritaituri ja käsitöinä tekee kaikenlaisia kylttejä.

Ompeleminen ei ollutkaan sitten ihan niin pala kakkua kuin olin kuvitellut. Opin ainakin sen, etten ryhdy tikkaamaan isompia (tai pienempiäkään) tilkkutöitä ilman kunnollista harsimista, niin ärsyttävää pieleen menneiden tikkausten purkaminen on. Lisäksi pari kohtaa eivät osuneet ihan kohdalleen, sallittaneen se kuitenkin tällaiselle aloittelijalle. Lisäksi vielä yksi reunakaistale meni nurinpäin ja sitten piti toinenkin reunakaistale tehdä samoin. No, nämä pienet "virheet" tuskin haitannevat, tekevät ainakin peitosta vielä yksilöllisemmän. Muutaman kovan ärräpään jälkeen peitto valmistui, eikä turhan aikaisin, sillä olikin jo kastepäivän aamu. Selkäkin vingahteli muutaman ärtyneen vastalauseen.

Kukkapipo pienelle tytölle

Lievä neuloosi alkaa nostaa päätään, mikä varmaan tarkoittaa sitä, että syksy on saapumassa. Olin jo ostanutkin ajoissa merinolankaa siltä varalta, että neuloosi iskee pahana ja on pakko saada heti joku projekti käyntiin. Näin alkuun en aloittanut mitään vaativaa, olihan vielä serkun tytön kastelahjakin todella vaiheessa. Päätin tehdä taas pipon, yllätys yllätys. Olin jo oikeastaan lankoja ostaessani päättänyt että niistä tulee asusteita tytöille, värit olivat niin ihanat, pinkkiä ja ruskeaa.

Alennuksesta ostamani napit pääsivät myös käyttöön, putkiloista löytyikin monta herkullista vaihtoehtoa. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja luulen, että pipolla olisi kysyntää kaveripiirissäkin. Pikkuneiti ei kyllä suostunut malliksi, joten pipo ei ihan pääse kunnolla edukseen kuvassa. Pipo istuu ihan älyttömän hyvin päähän!

Syksy saapuu puutarhaan

Auringonkukkien kasvattaminen onnistui tänä vuonna hyvin ihan siemenestä asti. Muistan kun tytön kanssa keväällä laitettiin siemeniä maitopurkkeihin ja siinä ne sitten kasvoivat pitkiksi honteloiksi taimiksi keittiön ikkunalaudalla. Nyt suurimmat ovat jo kaksimetrisiä, mutta vasta yksi matalampi on tehnyt kukan.
Punaista viinimarjaa tulee taas ihan urakalla! Tänä vuonna ajattelin laittaa mehuun sekaan myös mansikkaa tai vadelmaa, sillä yksinään punaviinimarjamehu ei tee meillä oikein kauppaansa, on liian hapan. Pojalle annoin hieman tienestin mahdollisuutta, jos kerää marjat pensaasta.
Tuoksuherne kukkuu näin monivärisesti ja tuoksuu ihanasti!
Kesäkurpitsa suunnittelee ilmeisesti pakoa? En muista olisiko kurpitsasssa ollut koskaan näin isot lehdet ja niin paljon alkuja. Piti ihan leikata muutamia lehtiä pois, etteivät tomaatit vallan tukehdu omassa kaukalossaan, tai eivät aivakaan lehtien varjossa koskaan kypsy. Mansikat sen sijaan eivät kovasti rehottaneet, lienevätkö saaneet liian vähän vettä.
Myönnettävä se on, puutarhaan on saapumassa syksy. Sadonkorjuu on pian käsillä, marjat ja kesäkurpitsat odottavat poimijaansa. Omenoita ei saada kuin muutama, mutta ehkä sitten tulevina vuosina enemmän. Syksy näkyy myös siinä, että osa syyskukista on alkanut kukkia. Syynä voi olla myös todella helteiset päivät, kukat ovat selvästi etuajassa. Syysleimu on aloittanut purppuranpunaisin kukin ja nyt myös valkokukkainen leimu, joka yleensä kukkii punaista myöhemmin. Ensimmäinen auringonkukkakin kurottelee korkeuksissa. Liljatkin ovat innostuneet pistämään loistetta pihaan. Vielä onneksi jotkut kukat sentään odottelevat oikeaa hetkeä, mm. tiikerilija ja punahattu, isokukkainen keltainen päivälilja.

Olen ihastunut kesämalvikkiin! Voiko suloisempaa, herkempää ja runsaammin kukkivaa kukkaa olla olemassakaan. Täytyy tästä ihan ehdottomasti ottaa siemenet talteen ja ripotella muuallekin pihalle ensi keväänä, nämäkin ovat ihan siemenestä kasvaneet, kasvi kun on yksivuotinen. Leikkimökin seinusta suorastaan huutaa tätä kukkaa!

Pipoja

Tästä lähtee varmaan useammankin pipon putki. Tässä olisi ensimmäinen tuotos, synttärilahja kaverin yksivuotiaalle. Sain tehtyä tästä raidallisesta joustofroteestakin jotakin, sillä aikaisemmin en oikein keksinyt miksi tämä kangas haluaa muotoutua. Verhokankaasta lennähti kukka koristeeksi. Mallina oma pikkuneiti, oli hieman vaikeuksia saada mannekiini pysymään paikoillaan kuvauksen ajan.

Kesämekko ihan itselle

Teki vaihteeksi mieli tehdä itselle jotain kivaa, kun nuo ompelukset tähän asti ovta syntyneet lähinnä lapsosille, omille ja vieraille. Olin aikaisemmin törmännyt kaupoilla sellaiseen ongelmaan, että sopivaa ja omannäköistä kesämekkoa ei vaan ole löytynyt. Jotenkin on ollut huono tarjontakin. Päätin sitten tehdä mekon itse ja toivoa vain että sopiva malli ja kaava löytyy, sekä tietysti kangas. Halusin trikoomekon, jota voi pitää helteillä ihan kotosalla, mutta myös kaupungilla pyöriessä.

Eurokankaasta onneksi löytyi tähän tarkoitukseen sopivaa, superjoustavaa trikoota omantyylisellä kuviolla. Mekkoa ryhdittämään otin vielä hieman joustavaa paksuhkoa satiinikangasta. Mallia tai kaavaa ei tietenkään löytynyt. Sen sijaan kaivoin kaapista pari mekkoa, joiden malleja yhditellen sain jotenkuten leikattua hankalasti käsiteltävän kankaan. Mekkoa ommellessa vielä tein viime hetken muutoksia ja lisäyksiä, mm. vyönauhan ja muutin olkaimet niskan taakse sidottavaksi. Lopputulokseen olen itse tyytyväinen ja sehän se on tässä tapauksessa tärkeintä.

Mustavalkoinen on ihan ehdottomasti omaa tyyliäni ja kangas ei olisi voinut olla parempaa kuosiltaan. Mielessä siintää vielä toinenkin mekko, enemmän kotona ja mökillä käytettäväksi, siihen haluaisin mustalla taustalla pieniä valkoisia palloja. Täytyy varmaan pistäytyä nettikangaskaupassa ostoksilla.

Pehmopupuhelistin

Uudessa Ottobre-lehdessä oli hauskan näköisiä pupujusseja ommeltu erilaisista kankaista. Vaikka lehdessä ei kaavaa pupuun ollutkaan, enkä löytänyt ohjetta myöskään lehden blogista, sain kimmokkeen tehdä samanlaisen pupun. Jäljensin vapaalla kädellä ääriviivat ja kaivelin kankaaksi vaaleanruskeaa froteeta, jota oli jäänyt yli Tilda-pupuja tehdessäni. Frotee ei tosiaankaan ole helpoin kangasmateriaali, sen totesin taas kerran, mutta en voinut kuvitellakaan muuta kangasta pupuun. Täytteeksi korviin ja jalkoihin tuli vanua ja vartaloon styroxpalloja. Lisäksi laitoin yllätysmunan sisään riisiä ja munan vartalon sisään, nyt pupusta kuuluu hienoista helinää. Silmät ja nenän aplikoin käsin ja masuksi pupu sai iloisenvärisen kukkakankaan, vauvakin siitä varmasti tykkää. Pupun koko korvanpäästä varpaisiin on n. 30 cm. Nyt pupulle on jo syntymässä kaveri puuvillakankaasta ja hän saa masukseen retrokukkia.

Rotinalahjat

Halusin myös rotinalahjoiksi tehdä jotain itse, pikkuinen saa lahjaksi varmasti jotain jota ei kenelläkään muulla ole samanlaista. Kaivelin taas kangasvarastojani ja löysin pehmeää vaaleanpunaista fleeceä ja mieleni pälkähti, että voisin tehdä aplikoituja lapasia ja myssyjä. Alkuperäisen idean sain vauvapalstan käsityöketjusta, siellä moni oli tehnyt ihania myssyjä. Olin joskus ostanut myös kukallista puuvillakangasta, josta piti tulla lastenhuoneen verhot, mutta en voinut olla leikkamaatta erilaisia kukkia hattuihin. Tein hattuja kaksi, että myös vauvan isosisko saa omansa, eikä tunne oloaan syrjityksi. Hatuista tulikin niin kivan värisiä ja oloisia, että niitä voisi tehdä tulevaisuudessakin lahjoiksi, meillä niitä synttäreitä tulee olemaan kuukauden sisällä useitakin.